Lauantaina pohdin syntyjä ja syviä väreistä, joten sunnuntaina oli syytä pistää syksyn väripaletti sekaisin. Nykäisin ylleni nimittäin kirkkaanpunaisen mekon. No toki himmailin ja asustin sen konservatiivisesti tummansinisellä. Mutta punainen ja sininen on vaan niin hyvä yhdistelmä!
Mekko on Vilan, ja huivi Acnen. Nuo Acnen huivit ovat vaan aivan täydellisiä. Tarpeeksi isoja, pehmeitä ja lämpimiä. Saan kiukkukohtauksia liian ohkasista huiveista.
Päivän asun lisäksi ajattelin esitellä uuden löydön vauvarintamalta. Eli jos vauvajutut etoo, niin sanotaan tässä vaiheessa heipat ensi kertaa! Mietin muuten, että jos tekisin jatkossa niin, että ymppään vauvajuttuja käsitteleviin postauksiin myös juuri vaikka päivän asun, niin vauvattomat eivät jää ihan kylmäksi. Vai miltä kuulostaa? Pohtikaa!
No mutta asiaan. Meillä on siis Stokken kantoreppu, MyCarrier. Ollaan oltu melko tyytyväisiä. Hiukan ylimpänä olevat remmit luistaa ja niitä saa välillä nostella, mutta muuten reppu on täyttänyt odotuksemme. Ainoa ongelma on se, että kun lasta kantaa hänen kasvonsa menosuuntaan, on repun etumus aivan kuolassa. Meidän pikkuäijä jostain kumman syystä jopa imeskelee sitä leuan alle jäävää härpäkettä.
Nyt hommaan on tullut Stokkelta ratkaisu: KUOLASUOJUS! Niin ällöttävältä kuin se kuulostaakin, niin kaikki samantyylisiä kantoreppuja käyttävät varmaan toivottavat tämän lisävarusteen ilolla tervetulleeksi. Hiukan on nimittäin ällöttävä tuollainen melko kallis ja melko hankalasti pestävä (saako sitä edes pestä?) kuolan kuvittama reppu tuossa rintakehällä.
Suojus on siis tuollainen imukykyinen "kangastasku", joka istuu repun yläosaan kuin hansikas. Väri on tuo kuvassa näkyvä vaalea. Suoja myydään kahden kappaleen paketissa ja hintaa paketilla oli 19 euroa. Ostimme omamme Stockmannilta.
En tiedä, onko tää muille Stokke-reppuilijoille jo tuttu, mutta ainakaan vielä kesällä näitä ei ollut, kun Stockalta kysyin. BabyBjörnin reppuun suojia sen sijaan löytyi jo silloin. Ovat siis edelläkävijöitä kuolasuojauksessa.
Ja jos joku vauvaa vasta odotteleva pohtii, että onko reppu tarpeen, voin sanoa, että jos saat vähänkään itkuisen vauvan, on jokainen reppuun sijoituttu euro sen arvoista. Meillä mahavaivainen kaveri nukahti tuohon vaikeina aikoina paremmin kuin mihinkään muuhun. Kantoreppu oli oikeasti pelastusväline joskus. Nyt laitan pojan reppuun koiralenkeillä, kun en jaksa sohlata vaunun ja koiran kanssa.
Sellainen vinkki mulla tänään! Tuutiluu, menemme päiväunille :)