Olen todella tiukka meille kulkeutuvien esineiden suhteen: ei mitään ylimääräistä. Tällä mentaliteetilla raivaan kaikki ei-käytössä olevat tavarat pois, olivat ne sitten vaatteita, kenkiä, astioita tai leluja joilla ei enää leikitä. Meillä ei ole myöskään lähes mitään koriste-esineitä (jos valokuvia ja kynttilöitä ei lasketa), sillä minusta tuntuu että ne vain tekisivät vähistä neliöistämme entistä ahtaammat.
Eilen siivotessani laitoin kuitenkin merkille, että kyllähän meilläkin muutamia esineitä on, joilla ei ole mitään käyttötarkoitusta tai ehkä myöskään varsinaista sisustuksellista arvoa. Minun materiaalinen tunteettomuuteni ei yllä näihin aarteisiin, ne ovat täällä tarinansa, eivät minkäänlaisen muun funktion vuoksi. Hymyilyttävät vaan. Olen kantanut osaa näistä mukanani jo vuosia, muutosta toiseen niiden on vain löydettävä paikkansa kodistani.
1. Lautanen Portugalista, jonka aikanaan täytin minua tuosta matkasta muistuttavista asioista. Teepussi teepaketista jota join tuolla reissulla iltaisin, ystävänauha muistona kästittämättömästä ystävällisyydestä jonka kohtasin elämäni yhtenä karmeimmista hetkistä, rannalta löytynyt simpukka, käyttämätön postimerkki. En tule unohtamaan tuota matkaa koskaan, tai myöskään luopumasta tuosta kummallisesta lautasestani. Onko siitä tosiaan jo seitsemän vuotta?
2. Minun kanssani pari vuotta asuneen kissan kaulapanta. Tämä asuu oikeastaan nykyään myös tuolla Portugali-lautasella.
3. Nalleavaimenperä parin-kolmen vuoden takaa. Ystäväni toi sen minulle kesken työpäivän suklaalevyn kanssa. Suklaan söin kyllä, nallen säilytin.
4. Melko kärsinyt keltainen kukkanen, keikkui hiuksissani Himos-festareilla 2008.
5. Mexicosta ostettuja Cohiba-sikareita, joille piti ostaa sikarilaatikko ja mieheni lupasi polttaa näitä joskus jonkin juhlan kunniaksi. Ovat jo pilalla, mutta ei raaskita heittää noita poiskaan, sillä ne muistuttavat siitä iltapäivästä ja tinkimisen riemusta kun nuo ostimme.
6. Ikoni on lahja ystävältäni, ja se kulkee aina kirjahyllyssämme.
Kulhollinen reissuilta kerättyjä simpukoita.
Polttarimuistot taitavat saada myös aarre-nimikkeen itselleen.
Ystäväni antama laatikko, johon olen koonnut kaikenlaisia pojan vauvajuttuja ensimmäisiltä viikoilta. Mm. vaatteet joissa hän kotiutui sairaalasta, jalan ympäri kulkenut ranneke ja onnittelukortteja.
Löytyykö sieltä kiintyviä säilyttäjiä, armottomia poisheittäjiä vai jotain tältä väliltä? Tästähän voisin oikeastaan tehdä haasteen! :) Jos joku innostuu tarttumaan tähän, laittakaa ihmeessä sitten linkkiä kommenttiboksiin.