Kas tässä lempparirakennukseni New Yorkissa.
Se löytyy Nolitasta, aivan kivenheiton päästä Little Italyn ja Sohon kaupunginosista.
Ihmetellyt taloa olen siitä asti, kun ensimmäisen kerran tulin sen työmatkalla ohittaneeksi. Mitä tuo muovilla peitettyjen ikkunoiden ja graffitimeren takaa kurkisteleva kompleksi tuossa tekee? Hylättyä kummitustaloa muistuttavan julkisivun oli enteiltävä joko remonttia tai rahanahneiden rakentajien puskutraktoreita, ajattelin.
Onneksi olin väärässä. Mysteeri kun ratkesi tänään.
Opin, että alkujaan saksalaispankin päämajana toiminutta uusrenessanssitaloa, sen kuutta kerrosta ja 72 huonetta asuttaa kolmehenkinen perhe.
Kodin siitä itselleen teki valokuvaaja Jay Maisel vuonna 1966. Asunto-ostoksille nuori herra päätyi kuultuaan silloisen vuokranantajansa aikeista nostaa tämän 125 dollarin kuukausivuokraa viidelläkympillä. Lähtö kannatti: 102 000 dollarilla kaupattuun rakennukseen mahtui pari ateljeeta, taidegalleria ja asuinneliöitä muutaman omakotitalon verran. Iloa ei pilannut edes varsin kyseenalainen asuinalue.
47 vuodessa on toki moni asia muuttunut, eikä vähiten asuntomarkkinoilla: rakennuksen nykyhinnaksi kun on arvioitu hulppeat 50 miljoonaa dollaria. Kodistaan eivät Maiselit tästäkään huolimatta ole luopumassa.
Mitenkäs sitten niiden graffitien laita?
Jos New Yorkin kaupunkia on uskominen, täytyisi maamerkiksi julistetun rakennuksen julkisivun olla kauttaaltaan puhtoinen. Innokkaille katuartisteille ei Jay Maisel – tai graffitipoliisi – ole kuitenkaan mitään mahtanut. Aina niistä ei ole haittaa ollut, ja loihtipa talon seiniin kalkkipiirroksiaan aikoinaan myös nuori Keith Haring.
Ne huuhtoi mukanaan sade – kiitos vesiliukoisten piirrosvälineiden.