Välillä sitä tulee pohtineeksi, että onko pankkien päätarkoituksena vain vaikeuttaa ja hidastaa ihmisten elämää..
Emme ole vielä saaneet asuntoamme kaupaksi ja rahamme alkaa olla finaalissa rakennuksen suhteen. Pankissa eivät osaa päättää antavatko he meille lisää lainaa vai eivät ja jos antavat niin mitä haluavat vakuudeksi. Ensin ilmoittivat että haluavat yhden takaajan lisää. Ja kun hankimme sellaisen, ilmoittivat ettei meille voida myöntää enempää takaajia, takaaja lukumäärä on kuulemma täynnä (??!?) Eivät osanneet sitten aiemmin laskea kolmeen..Tässä takaaja kuviossa meni aikaa kolme viikkoa että saimme kaikki asiat ja paperit järjestettyä kun vanhoiltakin takaajilta tarvittiin uudet paperit.
Sitten ne ilmoittivat, että rakennus pitää arvioida uudelleen, eli minkä arvoinen talo tulee olemaan valmiina, jotta tietävät talon oman vakuusarvon. Edellinen arviointi tehtiin viime syksynä, ja sen teki tuttu välittäjä meille ilman korvausta. Haluttiin silloin puolueeton arvio. Nyt pankki halusi, että arvion tekee heidän oman kiinteistövälitystoimiston välittäjä. No, välittäjä kävi ja seuraavana päivänä saimme arvion sähköpostilla. Arvio oli sama kuin vuosi sitten, mutta tällä kertaa mukana oli 200euron lasku kiitoksena puolen tunnin käynnistä. Ja me tarvittiin lisää rahaa ei lisää laskuja!! EI kauheasti hymyilyttänyt. Tämä oli viime viikon torstaina. Tällä viikolla sitten maanantaina Eero sai pankista virkailijamme kiinni. Yritettiin saada selville, että mitä ne nyt sitten tahtoo. Eivät vielä tienneet. Virkailija alkoi selvittämään, josko tontista lohkoisi puolet ja kiinnittäisi sen vakuudeksi uuteen lainaan. Paljonko tontin arvo olisi ja paljonko sitä vastaan saisi lainaa. Johtoryhmä oli kuulemma kokoontunut juurikin silloin manantaina viimeksi, ja kokoontuu ehkä ensi viikolla seuraavan kerran. Sitten ehkä saadaan lisätietoa, tai sitten ei.
Eero aloittaa isäkukauden kahden viikon päästä ja tarkoituksena olisi sen kuuden viikon aikana saada talo mahdollisimman lähelle muuttovalmiutta. Mutta jos pankki ei myönnä meille lisää lainaa, niin emme saa taloa siihen pisteeseen että pääsisimme muuttamaan. Kyse ei ole päätä huimaavasta summasta, varsinkaan koko lainasummaa kun katsoo, mutta jokainen euro näyttää olevan nyt niille liikaa. Ihmetyttää ihan hirveästi tämä tilanne. Nehän ne siinä tienaa, jos myöntävät meille sen lainan. Tästä tilanteesta ei hyödy kukaan. Me joudutaan odottamaan niiden jahkailuja ja samalla ne menettävät rahaa korkotulojen muodossa. Ja kun kyse ei ole maksukykyongelmista tai ettemme olisi hoitaneet lainanlyhennyksiä, ihmetyttää tämä eipäs-juupas vääntö.
Päätimme että menemme käymään kilpailevassa pankissa keskustelemassa mahdollisesta pankin vaihdosta. Alkaa tympimään tämä jatkuva kädenvääntö pankin kanssa. Ensin meillä oli aivan ihana virkailija ja asiat hoituivat kuin vettä vaan. Sähköposti vain virkailijalle ja hän hoisi mitä milloinkin tarvittiin. Sitten se ihana virkailija jäi äitiysslomalle. Siihen loppui pankista palvelu. Kukaan ei yhtäkkiä tuntenutkaan meitä pankissa ja saimme aloittaa kaiken alusta. Seuraavakin virkailija oli raskaana. Ja jäi sitten äitiyslomalle kun olimme ehtineet kutakuinkin saamaan asiamme taas ajantasalle. Eli nyt on menossa kolmas virkailija, jonka kanssa olemme nyt heinäkuusta asti koonneet palapeliä.
Ahdistaa, v*tuttaa ja kaikkea muuta yhtä kaunista. En millään jaksaisi miettiä jotain niin turhanpäiväistä tällä hetkellä kuin pankkiherrojen päähänpistot. Haluaisin että tämä jatkuva odottaminen ja yksin lapsen kanssa kotona kökkiminen jo loppuisi. Kohta niitä lapsia on jo kaksi ja tämä kaksio jää siinä vaiheessa auttamatta liian pieneksi. AARGHHHHH!
Tässä kuva talomme erkkeristä, ja tyytyväisestä isännästä. Työtä on vielä paljon, mutta jokainen valmis kohta on lähempänä muuttoa. Jospa tuulet olisivat suotuisat ja pankkiherrat päättäisivät antaa meille lopun rahoituksen.
