Tämä on viimeinen postaus Loviisasta vähään aikaan, lupaan. Mutta tämä on kuitenkin pakko jakaa.
Loviisassa oli paljon kauniita taloja ja inspiroivia sisustuksia, mutta yksi oli ylitse muiden. Vanha, salaperäinen vintti siinä talossa, missä olivat ne murretun punaiset tuolit.
Jos meillä olisi vintti, siellä näyttäisi juuri tältä. Se olisi parhaiden unien paikka, missä voisi lukea kirjaa yömyöhään, leikkiä piilosta ja järjestää ihania juhlia.
Kaikki valo tulisi lyhdyistä ja parrujen väleihin ripustetuista valonauhoista, ja riippumatoissa voisi keinua ja pohdiskella maailmaa pimeinä iltoina sateen ropistessa ulkona.
Se olisi juuri sellainen paikka, mistä voi löytää vanhan aarrekartan tai oven toisiin maailmoihin.
Nuo naruille ripustetut eripariset kankaat ovat muuten helppo tapa kätkeä kaikki ne säilytyksessä olevat epämääräiset tavararöykkiöt, joita vinteillä nyt yleensä on.
Ei kai täällä edes voisi nähdä muita kuin kauniita unia?
♥