Pieni ja kuiskaava moikka Taivassalosta taas. Kyllä se Petrakin pääsee ääneen, kun haluaa, mutta ihan pakko vielä pikkiriikkisen jatkaa päiväkotiaiheesta, nyt kun pääsin vauhtiin.
Meillä oli tänään Pikkulukkarissa vanhempainilta. Isompi lapsi meni sen ajaksi tänään alkaneeseen liikuntakerhoon ja siitä vielä hetkeksi kaverille, pienempi tuli mukaani (ja oli vanhempainillan ainoa lapsi, tarkoitus oli, että paikalla olisi ollut vain aikuisia.)
Sattumalta juuri tällä viikolla törmäsin ystäväni Facebook-seinällä keskusteluun, jossa pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset kilvoittelivat sillä, kuinka paljon he inhoavat päiväkotien vanhempainiltoja.
Syitä olivat muun muassa se, että vanhempainiltoihin menee turhaan aikaa raskaan työpäivän päätteeksi (Iso osa osallistujista oli toimittajia, mutta siis ei sillä, toki toimittajan työpäivät voivat olla raskaita. En oikein vain samaistu siihen. Siis siisti toimistotyö, jota rytmittää Facebookissa surffailu vs. esimerkiksi työ sairaalassa tai maatilalla, joista kummassakin minulla työskentelee läheisiä. Toki helposti tulee tietokoneella jumittaessa selkä kipeäksi ja vatsahaava, jos juo liikaa kahvia ja esimerkiksi stressaa) ja se, että vanhempainilloissa askarrellaan, mikä on alentavaa. Eli siis aikuiset laitetaan askartelemaan.
En tosiaan itsekään ymmärrä sen askartelun funktiota, vaikuttaa kummalliselta näennäistoiminnalta. Ymmärrän hyvin turhautumisen vanhempainiltoihin, joissa aikuiset asetetaan istumaan pikkulasten pikku tuoleihin ja annetaan käsiin silkkipaperia ja liimaa. Tehkää kyyhkynen.
Onneksi meillä ei ole koskaan ollut yhtään sellaista. Tänäänkin olisimme olleet valmiita 45 minuutissa, sillä meillä ei ollut tälläkään kertaa mitään esittelykierrosta, sillä monet kokevat ne ahdistavaksi (ja jotkut jopa kynnyskysymykseksi koko tilaisuuteen osallistumiselle), eikä askarteluja tehty. Sen sijaan saimme monisteet, joissa kerrottiin tämän syksyn olennaiset aikataulut ja Pikkulukkarin päiväohjelma.
Lisäksi meille kerrottiin siitä, mitä pikkueskarit tekevät ja muita oikeasti kiinnostavia ja hyödyllisiä tietoja.
Ja sitten oli se keskustelu uudesta päiväkodista. Paikalla oli nimittäin Sami Seikola, joka asian otti esille maanantain kunnanhallituksen kokouksessa.
On niin jännä, miten tiistain peruspalvelulautakunnan keskustelutilaisuudessa kuulemamme infot asiasta ja eilen kunnan viranhaltijalta kuulemani korjaukset tiistain virheelliseen infoon poikkesivat toisistaan. Ja miten Seikolan kertomus tänään oli taas hiukan eri. Vaikka hän siis tietenkin toisti tänään juuri ne asiat, jotka oli itse ottanut maanantaina esille. Rikkinäinen puhelin.
Jo tässä taas huomaa, miten asiat olisi hyvä kuulla aina alkulähteestä. Muuten väliin mahtuu väärinymmärryksiä ja tulkintoja ja viesti muuttuu.
Tiistaina kunnanhallituksen puheenjohtaja esimerkiksi kertoi, että Pikkulukkarin tilojen riittämättömyyden olivat ottaneet esille käyttäjät. Hoidossa olevien lasten vanhemmat. Todellisuudessa siis asian otti esille yksi henkilö, Seikola, jonka lapset ovat toki Pikkulukkarissa hoidossa. Hän on itsekin ollut siellä lapsena hoidossa.
Tiistaina kerrottiin, että Pikkulukkarin toiminta loppuu, rakennus "myydään yksityiselle" ja Pikkulukkarissa hoidettavat lapset siirretään isoon päiväkotiin.
Tällaista ei kuitenkaan ollut edellisen illan kokouksessa puhuttu.
Onneksi Seikola oli tänään vanhempainillassa kertomassa, mitä hän todella esitti. Vaikka siis olin itse kuullutkin korjaukset jo eilen. Oli silti mukava kuulla perustelut ehdotukselle aloitteen tekijän omasta suusta. Ne perustelut olivat hyviä. Ja olin erityisen iloinen, että Seikolakin kokee tarpeelliseksi kodinomaisen päiväkodin olemassaolon. Hän puhui siitä uudesta, tulevasta kodinomaisena. Hyvä.
Seikola jutteli nykyisten Pikkulukkarin tilojen paikoittaisesta ahtaudesta, vieressä olevasta tiestä, jolla liikkuu raskasta liikennettä ja mahdollisista tulevista tilatarpeista, jos hoitolasten määrä lisääntyy. Ehkä olennaisin pointti oli kuitenkin seuraava: Jos Taivassalo liittyy johonkin muuhun kuntaan/joihinkin muihin kuntiin, niin kuinka oletettavaa on, että voimme sen jälkeen tehdä sellaisia investointeja, kuin uuden päiväkodin rakentaminen?
Juuri tänään paikallislehdessä kirjoitettiin siitä, että Askaisten terveyskeskusta uhkaa lopettaminen. Niin, Askainen liittyi Maskuun yhtä aikaa Lemun kunnan kanssa, eli 1. tammikuuta 2009. Eiköhän se siitä näivety tosiaan ja palvelut siirretä Maskuun, siihen vanhaan Maskuun, kuten on käynyt jo tässä vieressä esimerkiksi Lokalahdella, joka liittyi 1981 Uuteenkaupunkiin.
Lokalahtea eivät ole pystyneet pelastamaan edes paikkakunnalta kotoisin ovat Ilkka Kanerva tai Kike Elomaa, siellä ei ole enää käytännössä mitään palveluita.
Juu, eihän se välttämättä niin menisi. Saatan maalailla turhan negatiivisia tulevaisuuden kuvia. Ehkä esimerkiksi Turku siirtäisikin puolet virastoistaan Taivassaloon ja niiden työntekijät muuttaisivat mukana. Voihan se tosiaan hyvin olla niinkin.
Mutta ehkä se on kuitenkin hyvä takoa vielä, kun päätäntävalta Taivassalon kunnan palveluista on meillä itsellämme.
Niin ja siitä illan vanhempainillan kestosta vielä. Ilmeisesti täällä maalla ihmiset selviävät työpäivistään jotenkin huomattavasti pääkaupunkiseutua virkeämpinä, sillä vaikka sen 45 minuutin kohdalla vihjailtiin henkilökunnan taholta, että ainakin pienempien lasten vanhemmat olisivat nyt sitten vapaita poistumaan, niin eihän sieltä kukaan mihinkään lähtenyt.
Siellä me mussutimme pullaa ja juttelimme, ja lopulta henkilökunta joutui meitä viimeisiä jo lempeästi paimentamaan kohti ulko-ovea.