Kerroin heinäkuun lopussa puutarhamme uudesta sydämestä, multaa tuottavasta lehtikompostista, jonka olen nikkaroinut (pienellä suvun mieshenkilöiden avustuksella, kiitokset vaan puutavarasta!) tämän kesän aikana. Nyt ylpeänä emäntänä esittelen, mitä kompostori on syönyt sisäänsä. Postaus lähentelee sitä intohimoa, jolla äitibloggaajat kertovat lastensa ruokailusta tai vaippansa sisällöstä. Olkaa siis varoitetut!
Yllä on informatiivinen tiivistyskuva kompostini sisällöstä. Näillä täytteillä olen tottunut saamaan noin vuodessa lähes kehikon täydeltä kasvuvoimaa, joten sillä perusteella uskallan sanoa, että toimii! Jokainen tietysti kokeilee ohjeitani omalla vastuullaan ja poistaa rikkaruohojen juuret ja mukaan erehtyneiden siemenpankkien jälkeläiset omin pikku kätösin - tämä puupäätarhuri ei ehdi niihin puuhiin muiden kuin oman palstansa neliöille.
Ensimmäiseksi tarvitaan siis kompostikehikko, ja omani esittelin teille aiemmin täällä. Saa matkia, vaikka tarkat mallipiirrokset puuttuvatkin!
Kompostin ihan pohjalle laitoin muutaman sentin kerroksen pahvia ja sanomalehteä ihan vaan varmuuden vuoksi: Komposti on koottu paikalle, jossa kasvoi entuudestaan erinäisiä sitkeitä rikkaruohoja. Juurten kaivelusta huolimatta tiedän, että ne pyrkivät pääsemään osallisiksi metrin korkeudessa kompostin päällä pilkottavasta valosta. Lehtikerroksen on tarkoitus estää versojen pääsyä kompostin sekaan. Toimii tahi ei, siellä ne kuitenkin makaavat.
Toiseksi ainesosaksi pätkin kompostin pohjalle kymmenen sentin kerroksen ilmavuutta lisäävää järviruokoa. Mikä tahansa putkikasvi tai kevyt risukko auttaa ilmastointikerroksen muodostumisessa, mutta koska sukulaismiehen pihassa oli ylimääräistä ruokoa, kärräsin sen kotiin ja laitoin kompostin täytteeksi.
Toiseksi kerrokseksi mätin tuoretta, typpipitoista kitkentäjätteitä parin kymmenen sentin kerroksen verran - tosin ilman monivuotisten rikkakasvien juurakoita. Kompostiin kelpaa kaikki eloperäinen jäte, jota pihasta tulee, mutta erityisesti sitkeiden rikkojen juurien kanssa kannattaa olla tarkkana. Lehtikompostin lämpö ei nouse korkeaksi, jolloin ne tuskin tuhoutuvat vuodessa, vaikka valoa ei olisikaan tarjolla. Pahimmiksi säilyjiksi olen havainnut kortteet (jotka selviävät ilmeisesti torakoiden ohella myös ydintuhosta), juolavehnän, vuohenputken, ohdakkeet ja valvatin, joiden juuria kartan kuin itse nälkäkuolemaa. Myös perunalla on tapana säilyä kasvuvoimaisena jätteen seassa: talven jälkeen se alkaa kasvatella itselleen vartta kompostin uumenissa. Sen sijaan yksivuotisten rikkojen juurista ei ole vaaraa, eikä suurimmasta osasta heinien tai perusperennojenkaan juuria.
Typpipitoisen kitkentäjätteen päälle heivautin vajaan kymmenen sentin kerroksen puoliksi maatunutta kompostia, sitä, jota sain viime syksynä kootun kompostin jo valmiin mullan seasta. Tästä komposti saa hyvän alkustartin muhimiselleen, kun tarjolla on aimo annos kompostibakteereja ja -lieroja. Mikäli puolivalmista kompostia ei ole tarjolla, homma lähtee toimimaan hieman hitaammin mutta lopputulos on kuitenkin ihan yhtä hyvä. Kokeneemmat kompostoijat kertovat, että yksi ainoa lapiollinen kompostia tuo jo paikalle sopivan määrän oikeaa bakteerikantaa.
Mullan jälkeen aloitin kerrosten kokoamisen uudelleen, tosin tähän väliin laitoin alkua huomattavasti vähemmän ilmavia korsia.
Olen ruokkinut kompostiani tasaiseen tahtiin erityisesti kasvimaalta tulevalla puutarhajätteellä, jota olen välillä kiikuttanut sinne myös keittiön puolelta. Yhden viikon aikana keräsin sinne myös nurmen niittämisestä tulevan ruohosilpun, mutta sen määrän kanssa pitää olla tarkkana. Liian paksu kerros nurmiheinää saattaa nimittäin liiskaantua tiiviiksi kerrokseksi, joka estää ilman kiertämisen kompostissa. Nurmiheinän sekaan on siis hyvä sekoitella karkeampaa kompostintäytettä!
Mikäli lisätty aines on kovin kuivaa, tulee komposti kastella. Minun kompostini on peitetty katolla eikä siinä ole varsinaisia ilma-aukkoja (=valoreikiä) ulospäin, mikä vähentää kompostin haihdutusta. Toisaalta sadevesi ei pääse sinne sisälle tuomaan lisäkosteuttakaan. Toistaiseksi olen lisännyt vettä vain kerran, sopiva kosteusbalanssi on pysynyt yllä tuoreella puutarhajätteellä.
Kompostia täytän niin kauan, kun piha tuottaa poistettavaa ja maatuvaa ainesta. Sen jälkeenkin kompostiin voi viedä esimerkiksi juuresten kuoret ja pelkistä kasviksista koostuvan salaatin jämät vaikka läpi vuoden. Sen sijaan prosessoidun ruoan lisääminen on ehdottomasti kielletty tällaiseen ympäristön pikkuväelle avoimeen kompostiin! Kissan kokoiset rotat eivät nimittäin ole mikään urbaani legenda vaan kaiken sisäänsä syövien tunkioiden aitoja kingejä. Niitä jopa tällainen pelkäämätön puutarhuri kavahtaa! Kuitenkin kasvissyöjälemmikkien jätökset ovat oiva lisä lehtikompostiin: itse ajattelin antaa lisävauhtia kompostilleni tuon lähimaatilan hevosenlannalla. Se, jos mikä, on tällaiselle kesätarveviljelijälle ja kukkien kasvattajalle elämän eliksiiriin verrattava ainesosa.