Yöttömän yön taiat vaativat alastomia impiä, peilejä, kaivoja ja kukkasia. Seitsemältä niityltä haetut seitsemän kukkaa auttavat näkemään unia tulevasta sulhosta.
Koska olen jo hyvän aikaa sitten valinnut puolisoni eikä tavoitteenani ole vaihtaa Teknistä tukeani toiseen, sovelsin taikaa hieman. 
Poimin omalta pihalta noin setsemän kukkivaa taikavarpua. Viuhdoin niillä ilmaa ja näin useita näkyjä siitä, miltä puutarhassani tulee joskus näyttämään.
Kesäpikkusydän toi tuulahduksen puolivarjoisasta vilvoittelupaikasta purppuraisen puun lehvästön alla.
Verikurjenpolvi johti minut paahteiselle eteläseinustalle ja viinirypäleköynnöksen alle.
Suosikkilaukkani (ruohosipuli ja Allium hirtifolium) liehittelivät valkoista harjaneilikkaa ja saivat unohtamaan rikkaruohoisen taistelukentän ja uskomaan, että niitä ei näe kasvipenkkien kukinnan säihkeen alta.
Koiranputki ja hiirenvirna muistuttivat, että luonnonkauuneutta pitää ihailla. Niinpä annan rikkaruohojen olla ja keskityn keskiyön auringon taikaan.
Hyviä juhannuspyhiä kaikille!