Heippa!
Näin syksyn hiipiessä ulos ja sisään, koti tuntuu entistä tärkeämmältä paikalta. Kotona voi suojautua ulkomaailman kylmyyttä ja pimeyttä vastaan. Kuten olen jo varmaan liian monta kertaa todennut, syksy on mun lempivuodenaika. Syksyllä saa luvan kanssa tulla pitkän työ-/opiskelupäivän jälkeen kotiin, laittaa hyvää musiikkia soimaan, sytyttää kynttilät palamaan, keittää teetä ja käpertyä viltin alle lukemaan. Tänä syksynä mulla on illat aika lailla täyteen buukattu ja töiden jälkeen olen kotona vasta yhdeksän jälkeen. Sen vuoksi mun lemppariksi on nyt nousseet pitkät aamut. Mulla on tosi harvoin aamuisin mitään pakollista menoa, joten musta on ihanaa vaan köllötellä pitkään sängyssä lukemassa blogeja, hillua aamutakissa ja villasukissa, keittää teetä ja tehdä herkullista aamupalaa, jota syön yleensä samalla kun katson jotain sarjaa koneelta. Aamut ovat parhaita! (Miks mulla alkoi tuon viimeisen lauseen jälkeen soimaan päässä "Paardit ovat parhaat"? :D) Meillä oli koko kesän pelkät pussilakanat peittoina, koska asuntomme on kesäisin sauna, joten nyt kun laitoin syyskuun alkaessa meille oikeat peitot, nukkuminen on tuntunut luksukselta. Olen nukkunut todella hyvin ja aamuisin ei tee mieli nousta ollenkaan pehmeiden peittojen keskeltä pois. Onko tämä sitä arjen luksusta? Aamut tuntuvat siis entistä ihanammilta ja oma sänky hotellin sängyltä.
Nyt kuitenkin, tämän pitkän vuodatuksen jälkeen, hieman mun lempparijuttuja meidän kodista.
Minna Parikat paraatipaikalla.
Hieman vino tikapuuhyllykkö.
Isot ikkunalaudat <3 Saatan monesti laittaa viltin tuohon ikkunalaudalle ja istua siihen lukemaan.
Iso ihana kello.
Mun irtoteehylly <3 Muumipurnukan sain tuparilahjaksi, kun muutin 18-vuotiaana ihka ensimmäiseen omaan kotiini.
Mulla on vain kolme koriste-esinettä, jotka ovat kulkeneet mun mukana koko mun aikuisiän. Tämä on niistä yksi. Pariskunta on kokenut valitettavasti hieman kolhuja matkan varrella ja molempien päät irtoavat heti, jos esineeseen koskee.
Tästä korupuusta tulee mieleen eräs päivä noin vuosi sitten, jolloin menimme keskellä päivää kaverini kanssa "yksille" suunnittelemaan koulujuttuja. "Yhdet" saattoivat ollakin useammat ja tämän jälkeen huomasin horjuvani sisustusliikkeeseen ja ostin hetken mielijohteestä tämän korupuun. Parhaat esineet ovat niitä, joista tulee muistoja mieleen.
Tämän korurasian sain vanhemmalta serkultani, kun olin lapsi. Silloin se tuntui suurelta aarteelta.
Nyt säilytän siinä korviksiani.
Mun rakas <3 Olen soittanut pianoa 6-vuotiaasta alkaen ja en voisi enää kuvitella elämää ilman pianoa. Tämä piano on ollut mulla 8-vuotiaasta saakka ja rakastan sitä yli kaiken. Tunnen sen läpikotaisin, jos näin voi soittimesta sanoa.
Asuimme väliaikaisasunnossa viime talvena putkiremontin vuoksi ja siellä vakituisella asukkaalla oli seepra-aiheisia juttuja. Tykästyin seeproihin niin, että kävin ostamassa seeprat vartioimaan meidän sänkyä.
Opin 4-vuotiaana lukemaan ja sille tielle jäätiin. Olin lapsena varsinainen lukutoukka. Lukioaikaan en jaksanut paljon kirjoja avata. Aikuisena löysin lukemisen uudelleen. Tässä on muutamia kirjoja, joista osa on tällä hetkellä kesken, osa on uusia ja lukemattomia ja osa ehdottomia lempparikirjoja.
Taaempi tyynyistä on ollut matkassani mukana viimeiset kymmenen vuotta. Uudempi kaveri sai heti ensimmäisenä päivänä haavan, kun leikatessani hintalappua pois, leikkasinkin samalla kangasta.
Jääkaappitaidetta. Ostamme mieheni kanssa jokaisesta maasta magneetin. Tässä kuvassa näkyy ainoastaan Uudesta-Seelannista hankittu magneetti. "Sometimes I just enjoy the journey" -lappu on kulkenut mukanani Lontoo-ajoistani lähtien, eli viimeiset viisi vuotta. Elämässä tulisi muistaa useammin, että ei sillä päämäärällä ole niin väliä, kunhan muistaa nauttia matkasta.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, Paavi-kalenteri. Kalenteri on oikeasti vuodelle 2012, mutta siinä on niin söpöjä kuvia paavista (Johannes Paavali II), että pidän sitä seinällä edelleen huvikseen. Myös kuukausi on tällä hetkellä väärä. Mutta kattokaa nyt, miten lutunen se on!
Sellaista meillä. Näköjään monet lempiasiat ja esineet ovat juuri niitä, joista tulee jokin tarina mieleen. Kannattaa yrittää kerätä elämäänsä paljon tarinoita, joita voi sitten välittää myöhemmin lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Ugh, olen puhunut.