Olen surullinen.
Se talvi oli kirsikalle kohtalokas. Se oli kirsikan (ja toisenkin) kuolema. Piilevä viherpeukaloni on lannistunut.
Onneksi perunanvarret alkavat jo nousta maasta.
Ja herneenversot myös.
Sipulitkin sieltä kurkistavat!
Ja niin minä mietin, miten minustakin kuoriutuisi kotipuutarhuri - näistä pihan antimista kun en voi ottaa kunniaa itselleni, naapuriapu on tässä ollut ratkaisevassa roolissa.
Sentään ihan itse tuvan porstuan kulmalle ripustin amppelimansikan, josta erottaa jo raakileita - ja jota rakkaudella hoidan.
