Nyt kun ei ole kiire, koitan olla hoputtamatta.
Menemme bussilla, kävelemme rauhassa. Annan lapsen kerätä tammenterhoja, odotan kun ne lastataan vaunujen alle, mutta silti pinna alkaa kiristyä, kun niitä kohta kaivetaan kärrystä ja siirretään taskuun.
Leikimme kotona retkelle menemistä, lapsi kerää loputtomat määrät tavaroita ja raahaa niitä paikasta toiseen. Tekee mieli sanoa, että älä ota niitä kaikkia, mutta en sano, koska en keksi mitään loogista perustelua miksei. Itseäni vaan ärsyttää, kun kohta paljon leluja on levällään.