Syksy, muutosten ja uusien alkujen aika. Tänä vuonna jokin on hykerryttävällä tavalla toisin. Olen toki aiemminkin ollut innoissani syksyn kynnyksellä. Monena aiempana vuotena olen tehnyt saman virheen: säntäillyt sinne tänne täyden kalenterin ohjaamaana, tehnyt asioita kiireessä puolittain ja ollut varma siitä, että elämää mullistavat asiat tapahtuvat aina jossain siellä, minne en ennätä. Olen yrittänyt tutustua mahdollisimman moneen uuteen ihmiseen, vaikka parempi vaihtoehto olisi ollut tulla ensin tutuiksi itsensä kanssa.
Nyt minulla on kiire olemaan oma itseni. Saatan missata muutaman tapahtuman ja uuden tuttavuuden, mutta se on pieni hinta hitusen helpommin virtaavasta hengityksestä. Ja siitä, että on mahdollisuus pysähtyä ja syventyä aidosti kiinnostaviin asioihin ja ihmisiin.