Törmäsin Koto Living - lehteen ensimmäisen kerran Porin Prisman lehtihyllyllä, kun maailma tuntui kaikin puolin lohduttomalta paikalta. Värikäs, rouheinen lehti erottui kaikkien kiiltävien kansien joukosta ja jo nopea selailu lohdutti kummasti. Koto päätyi ostoskoriin, ja oli varmasti yksi tarpeellisimmista ostoksista pitkään aikaan.
Koto on ilmestynyt vasta muutaman kerran, mutta jo nyt sille on varattu aivan erityinen paikka lehtirakastajan sydämessäni. Se on ennen kaikkea terapeuttinen lehti. Se on kaunis, herkullinen, ihana selattava, jonka parissa voi unohtaa maailman murheet ja kuvitella hetken, että askartelu, käsityöt ja kokkaileminen ovat oikeastaan ne maailman tärkeimmät asiat. Käytän termiä selailu sen takia, että oikeasti en ole loputtoman kiinnostunut askartelusta, sisustuksesta tai muustakaan kotoilusta. Löydän muutaman mielenkiintoisen reseptin, ehkä yhden neuleohjeen, jota tekee mieli kokeilla, mutta sillä ei ole erityisemmin merkitystä. Ahmin lehteä sillä se näyttää hyvältä. Askarreltu vaikutelma ulkoasussa on täydellinen ratkaisu, kuvat ruoista ja sisustuksesta ovat herkullisia ja inspiroivia ja käsinkirjoitettu fontti on todellinen heikko kohtani.
Vinkki niille, jotka eivät vielä ole Kotoon törmänneet: lehti ilmestyy vain neljä kertaa vuodessa ja vaikka sitä myydäänkin lähes kaikkialla, ei niitä kannata tähyillä enää muutama viikko ilmestymisen jälkeen. Joten kun lehden saa näköpiiriinsä, kannattaa niitä ostaa niin monta kuin kuvittelee (tai ei osaa vielä kuvitellakaan) tarvitsevansa. Itse olen monta kertaa suunnitellut Kotoa lahjaksi tai tuliaiseksi, mutta tavannut kaupassa vain tyhjän lehtihyllyn.
