Päässäni pyörii Kuolleet lehdet. En ole valmis syksyyn. Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet kuin siivillä: kotona on kiire, ja kesän viimeiset päivät lipsuvat otteesta ihan liian nopeasti. On puusta pudonneiden omenoiden päivittäistä keräämistä, marjojen poimimista, (taas) uusien perennanalkujen istuttamista. Niin ihanaa kun sadonkorjuuaika onkin, se on myös aikaavievää. Kaikkea on vähän liikaa. Jatkuva tomaattiruljanssi alkaa jo ärsyttää. Töissäkin on kiire. Ensimmäinen neljännes määräaikaista työpestiä on takanapäin, ja tulevaisuus tuntuu jo nyt häilyvältä. Lehdet ovat alkaneet kellastua. Kissa pitää kohta lopettaa, mutta ei ihan vielä.
Perjantai-iltana kävin pitkästä aikaa kävelyllä. Mieli oli heti vähän parempi. En ole varsinaisesti liikunnan ystävä, mutta päivittäinen happihyppely pitäisi ehdottomasti sisällyttää perusrutiineihin. Se, ja vaikkapa viikoittaiset netti- ja kännykkävapaat päivät. Päätän tänään, että olen armeliaampi itselleni. Pysähdyn nauttimaan arjen pienistä hetkistä entistä useammin, enkä suostu stressaamaan jokaisen tomaatin säilömisestä. Mutta pavut on pakko kerätä tänään. Ensi vuonna istutan vähemmän tomaatin taimia.