Terassimme on kaipaillut melko pitkään ("Melko". Eli n. kaksi vuotta, siitä saakka, kun uusi terassi valmistui.) jonkinlaista lönötyspaikkaa. Terassimme on aika iso ja naapuri vitsailikin sitä rakentaessamme (ihan kuin mä olisin jotain rakentanut), että meinataanko järkätä lavatanssit. No, ei ole virallisia lavatansseja järkätty, vaikka meno joissain illanistujaisissa on ollutkin kuin suoraan suomalaisen tanssilavan reunalta, mutta terassille on runsaasti kyllä muuta käyttöä. Katoksen alla on ollut ruokapöydän ja kaasugrillin mesta, toiselle laidalle eksyi palju, joka suorastaan huusi nimeämme toissa kesän asuntomessuilla. Tilaa jäisi hyvin niille lavatansseillekin, mutta toistaiseksi tila on ollut enimmäkseen lapsen leikkien (=kaaoksen) vallassa.
Mutta asiaan, eli lönötyspaikkaan. Heti terassin valmistuttua totesin, että katoksen alle täytyisi ehdottomasti saada jonkinlainen sohva. Katettu osa on kesäisinkin koko päivän varjossa ja mielikuvissani makoilin tuolla sohvalla ja löyhyttelin itseäni viuhkalla, paossa hellepäivien paahtavaa aurinkoa. Tässä pari vuotta asiaa pyöriteltyäni suunnittelin hakevani muutaman eurolavan, patjan ja muuta asiaankuuluvaa rekvisiittaa, jotta asia etenisi johonkin suuntaan. Kätevä mieheni kuitenkin huomasi, että tässä on koossa katastrofin ainekset, ja niinpä hän pelasti terassimme nakuttelemalla tuosta noin vaan remonteista ylijääneistä puutavaroista mulle sohvan (tai penkin, lavetin, no mikä hitto nyt onkaan). Aika ihana tyyppi. Mulle jäi tehtävistä parhain, eli oheishärpäkkeiden hankkiminen. Hikisen kaupunkireissun -kuusi kauppaa, yksi patja, yksi lakana, yksi viltti ja kolme tyynyä, loput löytyi kotoa- jälkeen sain vihdoin lönötyspaikkani mieleiseen kuntoon. Tadaa!
Eikö olekin ihana! Mulla taitaa olla joku turkoosi kausi menossa, kun se kovasti silmää miellyttää. Olin suunnitellut tyynynpäällisiin jotain kivoja kuvioita, mutta en sitten millään löytänyt (oikeesti, kuusi kauppaa) mieleisiä. Sitten tulin turhautuneena kotiin ja ensimmäisenä silmät osuivat olohuoneen sohvan turkooseihin tyynynpäällisiin. Noin viisi minuuttia myöhemmin ne olivat terassilla ja kaveriksi pääsi myös äidin tekemä kukallinen tyynynpäällinen. Nuo raidallisetkin taitaa olla äitini käsialaa, ihanat pitkulaiset tyynyt sopivat just passelisti selkänojaksi. Hyllylle pääsi kaksi lahjaksi tullutta kynttiläkipposta, elokuun hämäriä odotellessa. <3
Mitäs pidätte? Mä tykkään ihan hirveästi. Taloudellinen panostus tälle oli n. 50 €, suurin osa tarvikkeista kun löytyi jo valmiiksi kotoa. Ei paha. Mielenrauha on taattu, kun lepäilen polttavankuumina kesäpäivinä rauhassa terassilla viuhkani kanssa (oo, oo, tohon seinälle pitää ehdottomasti saada viuhka!) tai istun iltaa vilttiin kääriytyneenä ja siemailen sangriaa omassa suloisessa kuplassani...
Ai niin, mähän olen äiti. Fuuuuuuck. Mistä mä saisin oikein nopeesti au pairin? Ilmaisen, mielellään, kiitos.
