Olen viimeiset viisi vuotta vannonut kesäisen Turun nimeen.
Mutta nyt on myönnettävä: Tämä kesähesa jaksaa kerta toisensa jälkeen lyödä minut ällikällä. Miten olisi Hernesaari aurinkoisena sunnuntaina jumalaisen juustokakun ja skumpan äärellä, pyöreä sisäpiha kolmannella linjalla myöhään tiistai-iltana tai henkeä salpaavan kaunis meri kaverin terassilta katsottuna Larussa? Tai ihan vain ne herneenversot oman kaupunkiasunnon parvekkeella.
Jopa tutulla lenkkipolulla oleva ötökkäparvi just precis samassa kohtaa kuin viime vuonna tekee mut onnelliseksi.
Juuri nyt en tahtoisi olla missään muualla kuin täällä. Ehkä yksi upeimmista tunteista, minkä olen kokenut aikoihin.
Että sellaista näin maanantai-iltaan. Mites siellä?
bisous
/ Why I love Helsinki. /