Rönsytiarella on melko kova leviämään ja erittäin hyvä peittokasvi sekä aurinkoon että varjoon, kuivaan ja kosteaan.
Tämä on sitä aikaa, kun päivässä voisi tehdä kuvien puolesta vaikka viisi postausta. Kaikki kasvaa vauhdilla ja joka päivälle löytyy uusia kukkijoita. Meidän ainoasta pienestä kivikkoalueesta etupihan tontin nurkassa tien varressa olenkin laittanut tänä keväänä jo useamman kuvan ja tänään vasta ymmärsin, miksi tykkään tänä vuonna siitä niin kovasti. Edellistalvena kaadoimme tuosta suurehkon kuusen ja sen ansiosta tuohon pääsee nyt paremmin sekä aurinkoa että vettä. Lisäksi kuusen juurelta hävitettiin muutama neliö tuoksuvattua. Se alue on edelleen osittain istuttamatta, kylvin siihen täksi kesäksi jonkin verran kesäkukkia. Edelleen tuossa kasvaa yksi jättikuusi, joka pitää toisen pään kuivana, mutta muu alue suorastaan rehottaa ja siinä kukkivat kaikki kasvit aiemmin kuin muualla, koska siinä on pieni rinne. Eikä tuo oikeastaan mikään kivikkoalue olekaan, siihen on kyllä kasattu kaikki tontilta löytyneet kivet, mutta pohja on muuten ihan multaa. Ja koska tuossa kasvaa ihan mukava kasvusto nokkosta, niin ilmeisesti maaperä on ihan ravinteikas. Sen on kyllä pakko olla myös melko hapan, sillä tuo suuri kuusi pudottaa ihan käsittämättömän määrän neulasia vuodessa, enkä ole tuohon kalkkiakaan levittänyt. Tässä vähän laajempaa kuvaa alueesta. Kaadettu kuusi kasvoi tuon vihreävalkoisen viiruhelpi-heinän takana ja nyt siellä kasvaa siemenestä kasvattamani pikkuinen hevoskastanja. Jostain varmaan löytyy aikaisempien vuosienkin kuvia, mutta itse en heti löytänyt, pitää vielä viritellä noita hakusanoja. Tälle taidan laittaa hakusananksi kivikko. Laattakivet laitoin suuren kuusen juurelle viime kesänä, kun löysin ne edullisesti Facebook-kirpparilta. Kuvat napsin eilen illalla, jolloin aurinko ei tuohon kohtaan enää juurikaan paistanut. Ihanaa, kun aikaisemmasta murheenkryynialueesta onkin tullut suosikki!
