Booooooooooriiiiing....
Se, että projekti ei edisty lienee näitä kaikkein turhauttavimpia hetkiä. Olimme urakoitsijan kanssa sopineet, että rakennustyöt jatkuisivat tällä viikolla anturamuottien ja valujen parissa. No, eipä ole äijiä näkynyt. Todennäköisesti syynä on se, että edellisellä työmaalla on jokin työvaihe mennyt pitkäksi ja siitä syystä meidän raksa ei ole edistynyt mihinkään. Syy sinänsä olisi ymmärrettävä, mutta se ihmetyttää, että siitä ei voi ilmoittaa. No katsotaan tuleeko tänne perjantaina ketään, vai onko silloin joku pekkaspäivä. Grrrrr
No ihan ei kaikki ole huonosti. Sen verran urakoitsija ilmoitteli, että oli löytänyt jostain jätelautaa. Hyvä juttu sinänsä, suotta hyvää ja uuden karheata puumateriaalia betonivaluissa alkaa pilaamaan ja maksaa siitä sitten kovaa hintaa. Sitten kun saisi nämä lautakasat vain omalle pihalle, niin sekin olisi jotain.
No, jotta ei mene pelkäksi valitukseksi, lupailin edellisessä bloggauksessa kertoilla vähän näistä vaiheista ennen maan avausta. Arkkitehtisuunnitelmat ja maaperätutkimukset tuli tehtyä, nyt piti löytää sitten kunnon rakennesuunnittelija. Netissähän noita vilisee, on myös joitain virtuaalisuunnittelijoita, jotka lupaavat suunnitelmat jopa 1000 euron hintaan. Tässä kohden ei kannata kitsastella. Suurin osa rakennusprojektin kustannuksista määräytyy tässä vaiheessa. Huono suunnittelija pahimmillaan tekee kaikki moninkertaisiksi varmistuksilla, ylijäreillä materiaaliratkaisuilla jolloin lompakko huutaa tuskissaan pelkissä materiaalihankinnoissa.
Meidän suunnittelijaksemme valikoitui eräs kaveri Jokelasta. Vinkin sain työkaverin kautta ja referenssitkin olivat kunnossa. Hyvää ei saa halvalla ja hyvä on syystäkin kiireinen. Kaveri kuitenkin hoiti homman todella hienosti. Perussuunnitteluosioissa hän käytti toista tuttuaan ja pääosissa oli sitten itse vastuussa. Hintaa suunnittelulle tuli 5000 euroa. Aluksi vaikutti kovalta hinnalta, mutta ei aikaakaan kun se maksoi itsensä takaisin. Tehtiin muutamia ratkaisuja, jolla voitiin ontelolaatta korvata toisella ratkaisulla, katon kanto ratkaistiin teräspalkilla ja uuden osan kiinnityspaikkoihin kiinnitettiin erityistä huomiota. Se näissä laajennusprojekteissa aina on, että vaikeata ei ole rakentaa uutta, vaan miten kiinnittää se vanhaan. Se on nimittäin täysin käsityötä ja jokainen kiinnityspiste joudutaan ratkaisemaan erikseen.
Nyt näköjään yrittää aurinko paistaa, joten taidan mennä edistämään projektia edes siirtämällä marjapuskat pois työmaan alta.