Taas kerran meidän vuokranvälitysfirma oikein loistaa mahtavalla toiminnallaan. Ai että.
Klo 11 soi puhelin. Olen menossa yöksi töihin, joten nukun vielä. Puhelimen päässä pirteä firman työntekijä kysyy, olenko saanut hänen viestiään tämän päivän näytöstä - heillä on velvollisuus ilmoittaa etukäteen, ennenkuin tuovat ketään katsomaan asuntoa.
"Tarkoitat varmaan huomisen näyttöä?" kysyn unisena. Huomiseksi iltapäiväksi on sovittu näyttö, onneksi aikaan jolloin kykenen jo toivottavasti olemaan yövuoron jälkeen hereillä ja vaatteissa. Olen sitä varten jo siivonnutkin keittiötä ja makuuhuoneen, olohuoneessa lojuu kuitenkin vielä edellispäivän puhtaat pyykit ja keittiössä yhden vuorokauden tiskit.
"Ei kun tämän päivän klo 17 näytöstä puhun. Ja nyt kun ollaan langan päässä, niin tänään on myös yksi näyttö klo 13. Nähdään pian!"
Ööö.. joo onneksi siihen on vielä 2h aikaa. Ehdinhän minä tässä toki nousta, laittaa itseni ihmisen näköiseksi, siivota vaatteet ym. pikkutavarat pois olohuoneesta ja tiskata tiskit. Imuroida myös vessan, joka kerää pölyä nopeammin kuin ehdit aivastaa edellisen siivouksen jäljiltä. Olisko kuitenkin pikkasen enemmän varoitusaikaa kiva saada?
Klo 11 näytön esittelijä mainitsee ohimennen että klo 14 on myös näyttö ja kysyy, olisinko paikalla, kun hänellä ei ole avaimia. Hmmm?!? Erikseen on mainittu jokaisessa tekstiviestissä, että vuokralaisen ei tarvitse olla kotona näyttöjen aikaan. ..Lupaan kuitenkin olla. Ketään ei tule klo 14. Epäilen, etten ehdi tulla menoiltani enää takaisin klo 17 näyttöön (koska odotin kotona klo 15 saakka), joten soitan firmaan ja kerron, etten ehkä ehdi avaamaan ovea vaikka niin lupasinkin. "Noh, täytyy toivoa että sä kerkeät", vastataan toisessa päässä. Aijjaa?? Ja jos en kerkeä, niin te seisotte mahdollisten tulevien vuokralaisten kanssa meidän oven takana odottamassa minua kuinka kauan, tarkalleen? Pyydän naista tyttöä ilmoittamaan esittelijälle, etten lupaa olla kotona silloin, joten suosittelen ottamaan avaimet mukaan. Saan vastaukseksi epämääräistä mutinaa ja luurin korvaan. Puhelusta huolimatta vauhditan omaa aikatauluani niin, että ehdin kuitenkin hyvin kotiin (taistelemaan pätkivän netin kanssa) ennen seuraavaa näyttöä. Esittelijä soittaa ovikelloa viideltä, ilman avaimia. Kaikkiin kysymyksiini hän vastaa kehottamalla soittamaan toimistolle. Lopuksi sentään kiittää, että pääsin avaamaan oven.
Olen aika varma, että kovinkaan positiivista palautetta en tule tästä firmasta antamaan, ja melko varmasti palautetta kuitenkin annan heidän itsensä lisäksi myös sosiaalisessa mediassa, joskaan se ei varmaan hyödytä ketään muita kuin tässä nimenomaisessa kaupungissa asuvia, koska kyseinen firma ei (luojan kiitos) toimi missään muualla. Huoh. Onneksi kohta pääsee takaisin Suomeen ja opiskelija-asuntosäätiöiden simppeliin maailmaan.