Jos talvi yllättää autoilijan, tulee kevät minulle ihan puun takaa. Joka vuosi. Ensin on pitkä uuvuttava kevättalvi takatalvineen kaikkineen ja sitten hups - koivut hiirenkorvalla, nurmikko vihertää ja valkovuokot kukkivat.
Iltaruoan jälkeen mies häipyy lapsen kanssa isomummulle, minä siivoan koko talon ja lähden koirien kanssa lenkille. Istutan kukkia ulos, leivon perunarieskaa ja kun haen matot ulkoa, on edelleen valoisaa.
Uskomatonta.
Kevään äänet ja tuoksut ovat parhaita. Silloin sitä vasta hoksaa, miten hiljaista talvella on. Nyt voisi erehtyä luulemaan, että joku on antanut kotipihan linnuille megafonin. Sellainen mekkala kuuluu sisälle asti.
Ja valkovuokot, niiden ihastelemiseen ei voi kyllästyä. Lapsuuden maisemissani niitä ei ollut kuin korkeintaan kukkapenkissä. Täällä Hämeessä vuokkoja on yhtä reilusti kuin voikukkia. Ihan hullua!