Nyt se on sitten varmaa, täysin varmaa: Me ihan totta varmasti mennään Tampereelle! Vuokrasopimus allekirjoitettu ja huomena avainten haku sekä asuntoon mittailuja tekemään. Saunallinen kompaktikaksio, missä on piskuinen pihakin.
Hurjaa ajatella, että 2-3vkon päästä olenkin jo siellä. Alkaa pikku hiljaa puskemaan erilaisia tunteita läpi: intoa, pelkoa, onnea, epätoivoa. Viime kertainen, lyhykäinen, asumiseni Tampereella meni tosiaan todellakin puihin ja vaikka tilanteet ovatkin täysin erilaiset nyt kuin silloin, niin pelottaa jos tälläkin kertaa jään yksin etenkin sellaisella hetkellä, jolloin todenteolla apua tarvitsisin. Siitä tuskin lienee pelkoa, sillä mieheni muuttaa hyvinkin pian perästäni uuteen kotiimme. Uusia, ainakin mahdollisia, suhteita on ollut pikkuhiljaa syntymässä ja ajan kanssa niitäkin syntyy kyllä lisää. Uskon siis sopeutuvani paikkakunnalle ennen pitkää ja saavani uusia rikkaita ystävyyssuhteitakin.
Eniten pelottaa kuitenkin uuden koulun aloittaminen ja lähinnä siksi, että aloitan opintoni muiden oltua ryhmässä jo kuukauden tai jopa reilun. Vaikka sopeutuisinkin paikkakunnalle, niin sopeudunko vielä uuteen ryhmääni. Pelkoa tuskin näin ylisosiaaliselta ihmiseltä siitäkään on, mutta tulee se olemaan kyllä pienoinen haaste jopa minulle.
Todennäköisesti ajan mittaa jokainen pelon aiheeni muuttuu täysin turhaksi, mutta uudelle paikkakunnalle muutto missä ei juurikaan tuttuja ole niin pelottaa aina.
Mutta se asunto on ihana, siellä on tummat puiset työtasotkin keittiössä. Rakastan.