Kuusisataaneljäkymmentäyhdeksän.
Niin monta kilometriä muutin viime viikolla.
Ensin pakkasin ja siivosin hiki hatussa. Jynssäsin ovenpieliä ja ikkunanpokia. Puhdistin välit vessan laatoista ja kiipesin huojuville tikkaille ylettääkseni kaukaisimpaan nurkkaan.
Sitten tulin junalla halki Suomen. Hellu oli tietenkin ehtinyt lukita itsensä uuden kodin lukkojen taakse, mutta kaikki järjestyi. Niin asioilla on tapana.
Lopulta muuttofirman Rainer toi tavarani. Uutterat muuttoapulaiset kantoivat selkä vääränä kirjoja ja astioita, rihkamaa ja romuja. Avasimme kuohuviinin, sanoimme skål ja onnea uudelle kodille.
Purin ja ähersin. Jälleen oli hattu täynnä hikeä, kun konttasin pitkin nurkkia pyyhkimässä edellisen asukkaan koirankarvoja.
Nyt se kaikki on ohi.
Huomenna leivon piirakkaa isälleni, koska hän tulee luokseni kylään. Minun luokseni, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Koska nyt välillämme on enää vain 2,1 kilometriä.