Pienistä arkisista asioista.
Niistä tulee tärkeitä.
Kun ne ovat uhattuina.
Vaihdan lakanat tosi nopeasti.
Yksin.
En pidä siitä.
Joten teen sen vauhdilla.
Ja sitten sängyssä odottelee
puhtaankarheat lakanat.
Tolla tyypillä
on ihan oma järjestys.
Se haluu tehdä sen yhdessä.
Muutoin kaikki on ok.
Mut ne pussilakanat.
Se on rituaali.
Hän pitää ylhäältä
ja minä vedän lakanan peiton päälle.
Aina ja ikuisesti aamen.
Koetin suhteen alkuvaiheessa sanoa
et mä saan molemmat pussilakanat
nopeammin laitettua yksin.
Ei auta.
Hänellä on systeemi.
Systeemiä ei muuteta.
Hän myös ohjeistaa mua
tämän rituaalin aikana.
En kestä.
Oon välillä yrittänyt hiippailla
yksin vaihtamaan lakanoita.
Mut se vainuaa että jotain on tekeillä.
Ehkä lakanajumalat
kutsuvat ylipappiaan
suorittamaan rituaaliaan.
Ehkä mä kestän.
ainakin hän auttaa.