Muuttaminen on raskasta. Se on erityisen raskasta kun tavaraa on paljon, muksu on kipeenä ja itse kärsii univajeesta. Sattui huonoon saumaan kun sekä mies ja lapsi olivat molemmat räkäisiä eikä kukaan nukkunut öisin kunnolla pikku miehen heräillessä vähän väliä. Onneksi nyt on jo helpottanut. Muksu tosin vuotaa räkää ja kuolaa saman aikaisesti. Soppaa hämmensi vielä viikonloppuna puhjennut ylähammas, joka aiheutti melkoista äksyilyä. Isompi mies sen sijaan on jo kuosissa. Toivottavasti sama virus ei tartu allekirjoittaneeseen. Räkätauti tästä konkurssista vielä puuttuukin.
Muutettiin siis viime viikon aikana. Saatiin avaimet viikko sitten tiistaina ja jo samana iltana vietiin eteisestä laatikostot ja tavaraa uuteen osoitteeseen. Joka päivä ollaan roudattu tavaraa ja eilen tuotiin viimeiset kamat kellarikopista. Tänään illalla jäljellä olisi vanhan asunnon loppusiivous. Perjantaina jäätiin ensimmäisen kerran yöksi. Sänkykin tuntui paljon isommalta nukkua kuin ennen. Ehkäpä entistä tuplasti isommalla makuuhuoneella on vaikutusta tähän illuusioon.
Paljon ollaan saatu tavaraa paikoilleen, mutta vieläkin nurkissa pyörii jos jonkinmoista sälää, joka etsii yhä paikkaansa. Verhoja ei ole vielä yhdessäkään ikkunassa ja mattoja pitäisi käydä ostamassa. On ihan uskomatonta kuinka paljon tavaraa meidän vanha kämppä oli niellyt itseensä. 40 m2 oli sittenkin tilaihme ja siihen vielä kellarikoppi päälle, josta muuten löysin jätesäkillisen omia vaatteitani. En ole melkein neljään vuoteen kyseisiä vaatekappaleita osannut kaivata, joten heivasin ne kirpparille, jossa olin sunnuntaina myymässä ylimääräistä tavaraa pois jaloista. Pari laatikollista kirjoja lahjoitin myös kirjaston poistohyllyyn, josta saa ilmaiseksi ottaa kirjoja. Kierrätyskin sai oman osansa.
Saksanreissun kuvasatoa!
On ihanaa kun tilaa on nyt huomattavasti enemmän ja vielä oma pieni takapiha (se tosin pitäisi myllätä kokonaan uusiksi, mutta kaikki aikanaan). On jopa hivenen hämmentävää asua yht'äkkiä rivitalossa kun on koko elämänsä tottunut asumaan kerrostalossa ja viimeiset kolme vuotta vielä keskellä länsimetron rakennustyömaata. Talon takaa pääsee heti lenkkipoluille ja pihalla voi rauhassa leikkiä muksun kanssa. Luksusta sanon minä. Kaikkein parasta oli kuitenkin Indyn reaktio uudesta asunnosta. Kaveri oli ollut mummolassa evakossa muuton ajan eikä olisi millään halunnut lähteä sunnuntaina kun tulin hakemaan, vaan piiloutui äidin ja iskän sängyn alle häntä koipien välissä. Raukka tietenkin luuli joutuvansa takaisin kerrostaloon, mutta voi sitä ilon ja hännän heilutuksen määrää kun kaveri huomasi, ettei mennäkään takaisin vanhaan. Kaikki nurkat piti nuuskuttaa häntä heiluen ja ulkona kaikki puskat on tarkastettava. Joka kerta kun mennään ulos kaveri on ihan into pinkeenä juoksemassa joka suuntaan yhtä aikaa. Kunhan saadaan vielä takapiha aidattua niin karva kaveri pääsee aurinkoon loikoilemaan.
Pientä puuhaa siis riittää ja harjoittelukin lähestyy kovaa vauhtia ja sitä ennen pitäisi tehdä opparia tiettyyn pisteeseen asti, mutta nyt oikaisen itseni sängylle ja otan muksun kanssa päikkärit.
-Saara