Ostin nuo kaksi valkoista kehystä Tiimarista, vuonna rusina. Tarkoituksena oli laittaa niihin mustavalkoiset kuvat pojasta ( silloin kun poika siis syntyi ) ja ripustaa ne seinälle sänkymme viereen, mutta kehyksissä on ollut kaikkea muuta kuin valokuvia. Niissä on ollut mm. postikortteja, itse väkerrettyjä taiteellisia tekstejä sekä lehdistä leikattuja kuvia. Kehykset ovat olleet niin lastenhuoneessa, kuin meidän makkarissakin ja siellä ne ovat taas - jälleen kerran.
Selasin viikonloppuna Marimekko-mainoslehteä, jonka sain Aistien illasta ( vai mikä se on, se lehti? ) ja iskin silmäni tuohon merimaisemaan. Siinä oli ihana värimaailma ja mystinen usva teki maisemasta todella rauhaisan. Ajattelin, että kuva sopeisi meidän makkarimme väreihin ja puiseen sängynpäätyymme paremmin kuin hyvin - ja oikeassa olin.
Polkupyörää taluttavassa naisessa sitten taas vain oli sitä jotain. Selkä kuvaajaan päin, pitäen pyörästä kiinni aivan kuin se olisi hänen ainut omistamansa tavara ja matkalla kohti jotain uutta, tuntematonta. Naisella oli ihan nimikin ja hän asui New Yorkissa. Hän kertoi pienessä haastattelussaan, kuinka Marimekko on vaikuttanut häneen ja oli pukeutunut uuteen Hohdokas - haalariin.
Eipä tainnut nainen arvata, että pääsisi joskus oikein kehyksiin. Suomeen asti ja lapsiperheen vanhempien makkariin.
Marimekon lehdessä on usein ihania värejä, hauskoja astia-asetelmia sekä hienoja muotikuvia. Lähestulkoon jokainen kerta kun olen lehden jostain saanut tai napannut, olen leikannut sieltä inspiroivia kuvia talteen. Viimeksi tein lastenhuoneen kuvakorttiketjuun pari uutta kuvaa ja loput odottavat mun askartelulaatikossa sopivaa hetkeä, paikkaa ja tarkoitusta.
Tällaista tällä kertaa, ihanaa päivää!