Pikkusydämet ovat jo ihan viittä vaille kukassa, mutta ennen niitä nautitaan sinivalkoisesta maisemasta: valkovuokoista, skilloista, kevätkaihonkukista, imiköistä ja ketunleivästä. Ketunleipää tahtoo meillä kasvaa kivijalan viereen, mistä yleensä kitken sen pois, mutta nyt kukkii niin kauniisti suurilla valkoisilla kukilla, etten raskinut vielä. Herkkä imikkä on meillä luonnonvarainen ja läheltä katsoen äärimmäisen kaunis. Kukat aukeavat vaaleanpunaisina ja muuttuvat pian sinisiksi. Aikaisen kukinnan vuoksi imikkää kannattaa istuttaa omaan pihaan, vaikka kukinta ei kauhean näyttävä olekaan. Skillat ovat pieniä sipulikukkia ja leviävät nopeasti isoiksi mattomaisiksi kasvustoiksi. Itse olen tykännyt helmililjasta enemmän, mutta nyt kun skillat ovat meillä levinneet kunnolla, olen alkanut arvostaa niitäkin. Valkovuokkokin kukkii tänä vuonna kovin aikaisin. Yleensä olen saanut siitä kimpun äitienpäivänä, mutta nyt taitaa ehtiä kukinta mennä ohitse, niinkuin sinivuokollakin. Kevätkaihonkukka on helppo maanpeiteperenna, joka menestyy missä vain ja leviää rönsyillä helposti.
Ketunleipä eli käenkaali, jota lapsena syötiin, mutta nykyään ei kai niin suositella, ainakaan isossa määrin, koska sisältää oksaalihappoa
Lehtometsissä luonnonvarainen imikkä viihtyy meillä isojen omenapuiden alla
Anemone nemorosa lienee yksi yleisimmin tunnetuista latinalaisista kasvinimistä, eli kotoisasti valkovuokko, meilläpäin luonnossa yleinen
Skilla eli idänsinililja
Kevätkaihonkukka
