Kello näyttää 5:47 lauantai aamuna. Asunnossa vallitsee hetken raikas turkoosi sävy ennen kuin aurinko nousee ja saa kaiken hehkumaan hetken upeassa liilan, pinkin ja oranssin sävyissä. Tällaiset hetket tuntuvat lupaukselta jostain mahtavasta. Jos laitan silmät kiinni ja oikein keskityn, voin kuvitella itseni istumassa kukkaseppele päässä puistossa juomassa vinettoa.
Ja helpotukselta, että eilinen on ohi. Tiedättehän ne päivät kun aamulla ensimmäinen ajatus on ei, ja iltapäivällä hiipivä migreeni kaataa loppupäiväksi sänkyyn.
Kaiuttimesta soi mikäs muukaan kuin Lana del Rey. En nukkunut räpäystäkään viime yönä, saattanee johtua kevyistä viiden tunnen päikkäreistä, jotka otin kuuden maissa illalla töistä kotiin päästyäni. Kirkaasti paistava aamuaurinko häikäisee hurmaavasti ikkunasta ja jostain syystä olen täynnä energiaa. Kenties liikaa kofeiinia.
Tästä päivästä tulee ehdottomasti parempi. Aamulla ehdin mukavasti siistiä kotia ja laittaa täkit tuultumaan. Liekö auringosta johtuva vai päätöksestä muuttaa Barcelonaan, mutta tekee mieli luopua niin paljosta turhasta tavarasta! Katsoessani ulos ikkunasta, tajuan että taas on sen aika, nimittäin ikkunoiden pesun.. pitää varmaan parvekelasitkin pestä? Onneksi tosiaan olen hereillä näin aikaisin, puuhaa taitaa riittää.
Myöhemmin päivällä pyöräilen mummolaan syömään ja illalla tyttöjen kanssa humpalle skumpalle!
Ahh, vapaat viikonloput kuinka olettekaan mahtavia!
<3