Pihasta kaadettiin viime viikonloppuna yksi omenapuu tulevan laajennusosan tieltä. Menetys ei ole periaatteessa suuri, omenapuita jäi vielä ainakin kymmenen. Mutta tietenkin väärässä paikassa ollut puu teki parhaat omenat. Ja onhan se nyt saakelinmoinen synti kaataa omenapuu. Tuosta vaan nurin moottorisahalla. En halunnut edes katsoa koko toimitusta. Lopulta vanha puu oli niin laho, ettei siitä ollut edes appiukon verstaalle. Ehkä se olisi kaatunut seuraavassa syysmyrskyssä muutenkin?
Otin puusta muutamia oksia sisälle maljakkoon. Osaan askarreltiin pääsiäiskukkaset ja osan laitoin veteen. Olin lukenut jostakin, että oksiin ilmestyy sisällä kukkia. Vähän epäuskoisena seurasin silmujen turpoamista ja kyllä, tänä aamuna maljakossa kukkii omenapuu! Tai ainakin muutama oksa.
Omenankukat ovat minulle erityisen rakkaita kahdesta syystä. Menimme aikanaan naimisiin omenapuiden kukkiessa ja hääkuvatkin kuvattiin puiden alla. Kaksi vuotta sitten V sai nimensä mitä kauneimpana aurinkoisena kevätpäivänä niin ikään omenapuiden kukkiessa.
Omenapuun puutteessa maljakkoon voi laittaa koivunoksiakin. Niiden hiirenkorvat ovat melkein yhtä suloisia.