Meidän ihana Amelia. <3 Tässä olemme läksiäisiä viettämässä läheisessä The Apartment -ravintolassa.
Täällä blogissakin olen monesti hehkuttanut Ameliaa ja hänen tuomaa apua tähän arjen pyöritykseen. Joskus toki mietin, että on tässä kyllä ihan läpihemmoteltu ja pitäisi nämäkin hommat hoitaa itse, ja että tarvitsisiko sitä nyt täysipäiväistä kotiapulaista olla kuitenkaan. Ja eihän sitä tarvitsisi. Nyt ollaan oltu kaksi viikkoa ilman Ameliaa ja ihan vieläkin henki pihisee. Että kyllä tässä pärjätään. Mutta niinhän se on, että kun jotain menettää niin sitten sen arvon todella vasta huomaa. Olen jo niin usein törmännyt tilanteeseen, jossa olisin tarvinnut Ameliaa kovastikin. Nämä ovat kaikki olleet lastenhoitotilanteita (nimimerkillä "joo sori nää lapset nyt on jo tässä kotona, kattoo kyllä telkkaria mut vähän ne nyt huutaa ympärillä, kyllä silti voin tän skype-palaverin tästä nyt hoitaa, joo nopeesti nyt kuule potalle, älä piirrä siihen sohvaan, ai niin joo se kierrätyksen allokointikerroin on sitten sillä tavalla laskettu siinä elinkaaren yli, ei telkkaria noin lujalle, joo anteeksi nyt kauheesti!!!!), mutta kieltämättä kyllä tuolla tiskialtaalla monta kertaa päivässä ährätessä on tullut mietittyä, että voi vitsit oikeesti että se Amelia olikin oikea kultakimpale!
Noh. Käyhän meillä nyt sentään siivooja kolme kertaa viikossa heittämässä sellaisen hikisen nelituntisen. Täällä se häärää tosiaan hiki päässä ja pyörii kuin pyörremyrksy rättien ja luuttujen kanssa ja kyllä tulee kuulkaas siistiä! Että on tämä meidän uusikin siivousapu oikea kultakimpale. Voin kyllä tunnustaa, että ilman sitä olisin ihan hermoraunio tämän siivoamisen kanssa. Ja vaikka nytkin kolme kertaa imuroidaan ja pestään lattiat, ja sen lisäksi vielä minä siivoan joka päivä ja jokaisen ruuan jälkeen ruuat lattialta ja pöydiltä, on muurahaiset selvästi nähneet onnenpäiviensä koittavan ja perustaneet varmaan taas muutaman uuden yhdyskunnan tuonne meidän seinien sisälle. Eilenkin meni oikein tumma polku muurahaisia tuolla katonrajassa yläkaapista märkäkeittiön puolelle, kun sinne oli hellalle tipahtanut yksi pikkuriikkinen lihapala niiden mutusteltavaksi. Mitäpä pienistä muurahaisista, mutta olen kyllä päivästä riippuen enemmän tai vähemmän kyllästynyt noukkimaan niitä ruuastani ja juomastani. Äh!
Tässä meidän koti erään siivousrupeaman jälkeen, lapset vielä päiväkodissa. Illalla ei näytä enää tältä - lattiapinta-ala on tehokkaasti peitetty tyynyillä, kynillä, paperisilpulla, leluilla, pikkulegoilla, palapeleillä, simpukoilla jne. Myös minä satun nyt olemaan tässä kuvassa, tää oli lähetetty vaan ystävälle Suomeen et hei meitsistä on tullut mekkoleidi! Mutta sattui nyt myös olemaan ainut kuva, joka demonstroi tätä meidän huushollin siisteystilaa ihanan siivoojan jälkeen. Ennen kuvia ei ole, en halua moisia sotkuja tallentaa puhelimeeni.
Meinasin tähän perään vielä kirjoittaa terveyslöpinöitä, kun nyt olen vihdoinkin päässyt parsakaalin makuun ja ostanut uuden supersmoothie-masiinan. Mutta jätänkin sen seuraavaan kertaan ja siirryn nyt sohvalle katsomaan hömppäleffaa. Ja hah, arvasitte oikein, perheen pää on tänään iltamenovuorossa ja minulla on kotihuki. Mutta ei haittaa, minulla on pari DVD:tä tossa varastossa katsottavana. Täällä on muuten ihan onnettomissa kantimissa leffojen katsominen - teattereissa pääasiassa pelkkää bullshittia, vuokraamoita ei missään, Netflixia ei todellakaan (paitsi jenkkiversio sillä jollain porttizydeemillä mut ei toimi meillä) ja tv-kaistan kautta Suomitelkustakaan ei kyllä tule mitään juurikaan katsottavan arvoista. Vai tuleeko? Mitä sarjoja suosittelisitte? Täällä kyllä taas tää piraattibisnes rehottaa ihan reilusti, joten sieltä kyllä sitten löytyy kaikki sensuroitukin materiaali. Pari viikkoa sit kuultiin, että tossa meidän vastapäätä on ihan DVD-kauppa, siellä sitten käytiin shoppailemassa. Eikä hinta jättänyt suurta lovea lompakkoon. Ei kai tässä auta, maassa maan tavalla kun ei aitoakaan tavaraa mistään saa.
Mutta nyt sohvalle lomps. Adios!