Reilu viikko sitten aloin kuulla ääniä. Aamukahvia keitellessäni kuulin aivan selvästi, kuinka joku sanoi "kjaa". Ääntä oli mahdoton paikallistaa.
Sama toistui seuraavana aamuna. Ja seuraavana. Toisinaan "kjaa" sai vastaukseksi toisen samanlaisen.
Ehdin epäillä kaikenlaista.
Esimerkiksi mielenterveyttäni.
Kummituksia. Eikö niitä yleensä ole vanhoissa taloissa? Mutta miksi ne haluaisivat pelotella ihmisiä aamukuudelta? Ja eikö tosiaan tullut mieleen mitään pelottavampaa?
Aamurituaaleihin tuli uusi osa: avaa tietokone, keitä kahvi, tee leivät, istu pöydän ääreen, odota. Kjaa.
Lopulta äänen lähteeksi paljastui naakkapari, joka on päättänyt tehdä pesänsä talovanhuksen savupiippuun. Ilmeisesti se on naakoille ominaista käytöstä.
Ilmeisesti ne pitäisi häätää, koska niin tekevät järkevät ihmiset.
Nyt ne juttelevat hiljaa. Iltaisin keskustelussa on pehmeämpi sävy.
Olen alkanut ajatella, että ilman leivinuuniakin pärjää ihan hyvin. Ainakin pesimäkauden loppuun saakka. On ihan hauskaa herätä yhtä aikaa jonkun kanssa, olkoonkin sitten vaikka naakkoja.