Halusimme löytää mieheni kanssa oman kodin, mielellään vanhan puutalon, joka sijaistee lähellä luontoa, mutta sopivan matkan päässä kaupungista. Etsintä alkoi kunnolla viime kesänä, selasimme aktiivisesti asuntoilmoituksia ja kävimme katsomassa taloja. Sopivaa kohdetta ei meinannut löytyä millään, kunnes yksi vihreä talo alkoi kiinnostaa kauniilla puutaloalueella lähellä merta. Kävimme katsomassa sitä ensin kaksistaan, sitten isäni kanssa, joka on kirvesmies ja rakennusalan kouluttaja ja kolmannella kerralla jätimme tarjouksen.
Kaupat syntyivät joulukuussa ja pääsimme asettumaan taloksi tammikuussa. Tässä se on, meidän Lepola:
Tätä paikkaa on pakko rakastaa. Meren rantaan on 500 metriä ja metsää on joka puolella. Koirat voivat juosta lenkillä vapaana, koska poluilla ei tule yleensä ketään vastaan. Talvella jäällä on voinut mennä potkurin kanssa ja läheisellä laavulla voi käydä nuotioimassa. Naapuri sanoi, että kesällä paikka on uskomattoman kaunis. Sitä odotellessa...
Talo on rakennettu vuonna 1958 ja on alkuperäisessä kunnossa muuten, mutta eteen on rakennettu uusi "elintasosiipi", jossa on lämmin eteinen, kylpyhuone ja sauna. Kylppäri on onneksi uusittu neljä vuotta sitten. Vintille on tehty yksi huone 80-luvulla, jonne voi rakentaa vielä toisen huoneen. Olemme aloittaneet remonttia pikkuhiljaa ja tänään siskoni, tuleva pitakäsittelyn ammattilainen, tuli meille työharjoitteluun. Käytimme myös homekoiraa tutkimassa talon läpi ja onneksi mitään suurempaa ei löytynyt. Koira merkkasi kellarin oven, josta nousee mikrobiperäistä hajua, koska sinne nousee joka kevät vettä. Kellariin täytyy tehdä parempi ilman vaihto. Homekoira oli todella pätevä ja toimi hienosti.
Tässä blogissa tulen kertomaan remontin etenemisestä, sisustusprojekteista ja muusta elämästä Lepolassa. Kanssani tätä matkaa tekee raksamies, kaksi koiraa sekä masuasukki, jonka laskettu aika on elokuussa.