Ei mennyt läpi tänäkään vuonna, että pääsiäismunien piilottamisesta olisi luovuttu.
Yritin kyllä heittää, että ettekös te ala olla jo ihan aikuisia, eli suklaaherkut voisivat olla tarjolla pöydällä, mutta EI, traditioista ei voi luopua. Vilahduksenomaisesti näin sielunisilmin itseni 90-vuotiaana lenkkaamassa tekonivelineni ja keppieni kanssa suklaamunakorin kanssa munia piilottelemassa kun "pikkuiset tulevat äitimuoria moikkaamaan"...
Päätin kuitenkin tehdä hommasta vähän haastavampaa ja koska aamu aukesi aurinkoisena, lähdin piilottamaan Kindereitä pihalle. Joutuivatpahan Menninkäisteinit raahaamaan valoarat tomumajansa ulos raikkaaseen ilmaan! Kuvatessa sijoituspaikkoja siltä varalta että kaikki herkut eivät löydy ja muisti pätkisi huomasin samalla kuinka nuhruisen/likaisen näköistä tähän aikaan vuodesta on jos lähietäisyydeltä paikkoja katselee. Takka ja uuni antavat ihanan pehmeää lämpöä, mutta auts kuinka noki laskeutuu joka paikkaan.
Lunta on vielä sietämättömän paljon ja se tuntuu ilkkuvan haluani päästä rapsuttamaan, möyrimään ja kaivamaan pihamaata...
