Tytön syntymäpäivä osui tänä vuonna pääsiäisviikonloppuun ja täällä juhlittiinkin kolmevuotiasta eilen. Koska perheen pienimmän ristiäiset olivat vasta muutama viikko sitten, päätettiin että synttäreitä juhlittaisiin hiukan pienemmällä kaavalla kuin yleensä, niin vieraiden kuin tarjottavienkin suhteen.
Päivään kuului keijuja, prinsessoja, komeita poikia, ilmapalloja, naurua, ihania ihmisiä, lahjoja, jätskibaari, suklaakakku, pitsaa, salaattia ja dippivihanneksia. Lapset saivat etsiä pieniä suklaamunia, joita olimme piilottaneet ympäri asuntoa ja kaikki saivat vielä pienet lahjapussit vanhalla kunnon ongintamenetelmällä. Tyttö hihkui onnesta joka kerta kun ovikello soi ja oli todella onnellinen jokaisesta lahjastaan. Päivä sujui hyvin, vaikka kolmiossamme juhlikin kolmetoista aikuista, kolme vauvaa ja kuusi sokeripäissään riehuvaa lasta. 
Syntymäpäivät ovat ihania, eteenkin nyt kun tyttö on jo niin iso, että osasi odottaa synttäreitään ja oli niistä täpinöissä jo monta päivää aiemmin. Samalla hän on kuitenkin niin pieni, että innostus purkautui välillä lahjoja avatessa koko kropan tärinään ja todella kimeisiin kiljahduksiin. Kysyin illalla minkälainen kolmevuotias hän on. Kuulemma iso tyttö, joka osaa temppuja ja ottaa kuvia olohuoneesta sekä olla nätisti lentokoneessa. Näinpä.
