Kyllä voi kahdella ihmisellä olla paljon tarpeellista ja tarpeetonta, vaikka kuvitteleekin omistavansa tosi vähän tavaraa. Siipan mielestä pakkaaminen on kamalaa. Minun mielestäni muuton kamalin osuus on kaiken sen roinan purkaminen laatikoista paikoilleen.
Mutta jotain positiivista! Puolivahingossa muuttoautomme vaihtui isosta pakusta kuorma-autoksi, ja kyllä kannatti: omaisuus oli vain puolessatoista tunnissa kannettu ulos kaksiosta ja sisään uuteen kotiin, sisältäen kahvinkeiton muuttomiehille. Voittaa helppoudellaan 100-0 ne kaikki kymmenen edestakaista reissua pakulla, pienellä Corollalla ja kavereiden autoilla.
Olemme asuttaneet taloa nyt noin viikon, ja alimmassa kuvassa näkyvät raksarojut makuuhuoneen seinustalla ovat edelleen samassa paikassa. Kuten myös pahvilaatikot olohuoneessa (tyhjennettyinä ja pinoissa, mutta siinä silti). Päiväpeitto sen sijaan on löytynyt, ja kahteen ikkunaan saimme verhotkin jo kiinni.