Ja kuistilla. Ja vähän muuallakin, mutta kuvia vain varaston ja kuistin monivuotisista. Ensimmäistä kertaa vähään aikaan oli talvetettavien listalla verenpisara. Yleensä nuo pitkälle jalostetut kauniskukkaiset ovat talvehtineet huonosti, mutta viimekesäinen ostos oli päättänyt sinnitellä hengissä. Se oli kyllä oikeastaan lehdetön, kun nostin sen eteiseen, mutta nyt ovat lehdet puhjenneet. Mikään tuuhea kaunistus se ei vieläkään ole ja pistokkaista voi vain haaveilla, mutta yritys on kova saada se tänä kesänä kukkaan.
Juurella kasvanut sisältä otettu muratinpistokas on myös talvehtinut varastossa paremmin kuin emokasvi.
Eteisessä majaileva kastelukannussa samassa mullassa varmaan 10 vuotta kasvanut pelargoni on viihtynyt kuistilla paljon paremmin kuin siskot varastossa uudessa mullassa.
Pasuunankukat porskuttavat varastossa muuten hyvin, mutta jokatalviset kirvat ovat taas vaivana. Vähän kun pääsevät parempaan kasvuun, taidan tuikata purkkiin muutaman myrkkytikun.
Runkoruusun taisin onnistua tappamaan ihan talven viime metreillä. Pääsi varmaan kuivumaan, kun juurella oli pieniä rantakiviä, jotka vaikeuttivat kastelutarpeen arviointia. Oli jo ehtinyt kasvattaa silmuja ja pieniä lehtiä joita toiveikkaana olen aina välillä käynyt hipelöimässä vain todetakseni, että ovat ihan koppuroiksi kuivuneita. Aina ei voi onnistua.