Kävimme taas viikonloppuna moikkaamassa äitiäni ja hänen karvaisia lapsiaan. Äitihän hankki vajaat pari kuukautta sitten uuden kissan, joka on varastanut niin omistajansa, toisen kämppäkaverinsa kuin minunkin sydämeni.
Kaksi vanhinta kissaa ovat alusta asti olleet pariskunta. Sydämeni suli, kun löysin tämän näyn äitini työhuoneesta; pariskunnan herkkä hetki piilossa siltä riiviöltä. Kuva on otettu n. 10 sekuntia ennen riiviön ilmaantumista paikalle - kuvasarjakin aiheesta on olemassa, mutta sattuneista syistä kuvat ovat turhan epätarkkoja julkaistavaksi.
Kuva on suttuinen, mutta idea tullee ilmi siitä huolimatta. On jotenkin tolkuttoman suloista, että vanhemmasta kollista on tullut nuoremmalle "emo" - loivaliikkeinen, rauhallisen lempeä ja Kanki-Kaikkonen -lisänimen ansainnut jöllikkä on ottanut pienempänsä koulutettavakseen. Antaa toisen hyppiä päällään, kynsiä häntäänsä ja purra kaulaansa - kunnes ärsyyntyy, ja päästää varoittavan, mutta silti jotenkin tyynnyttävän murahduksen. Siinä, missä katraan ainut naaras antaa vihaisesti sähisten pennulle lähdöt pienemmästäkin ärsytyksestä, kollin tyyli on lähempänä "hei kuule, tuo ei ole kovin kivaa".
Lopulta pentukin väsähtää leikkitappeluun ja -painiin, ja kömpii koutsinsa kainaloon nukkumaan. Huoh <3