Ensimmäinen viikonloppu uudessa lukaalissa on takana ja seuraa pieni katsaus tapahtuneeseen.
Perjantaina tehtiin kaupat ja juhlan kunniaksi rouva kaivoi laukustaan kylmän pullollisen aitoa shamppanjaa. Kyllä elämä omistavassa luokassa on kertakaikkisen hulppeata.
Mutta se iloittelu oli pikaisesti ohitse ja aika alkaa hommiin. Noin varttia myöhemmin toinen makuuhuone näytti tältä. Älkää koskaan aliarvioiko alkuinnostuksen voimaa.
Tästä edelleen noin yhden kokonaisen työpäivä jälkeen (puolet lauantaista kului rautakaupoilla laminaatteja potkiessa) alettiin olla seuraavassa tilanteessa.
Lopputuloksena ensimmäinen makkari alkaa olla viimeisiä paklaus/hionta -iteraatioita vaille pohjamaalausvaiheessa ja olohuoneessakin on jo ensimmäisellä seinällä lasikuitutapetti peittymässä hyvää vauhtia tasoitteen alle. Lisäksi suojailtiin lattioita, irroiteltiin listoja ja johtojen pinta-asennuskouruja sekä revittiin väkivalloin katosta irti hirvittäviä verhotankopeitelauta-härveleitä. Kaikenkaikkiaan siis tyydyttävän räväkkä alku.
Joitain sekalaisia huomioita niin itselle muistiin kuin tuleville sukupolvillekin opiksi:
- Tapetinpoistoaine on puhdasta nestemäistä kultaa. Nobelin palkinto takautuvasti sen keksijälle.
- Telattavat tasoitteet ei levity telalla. Muuten kyllä ihan toimivaa matskua, mutta telassa se ei pysy, sanokoon mainokset mitä tahansa.
- Osta remppaimuri ennenkuin kosketkaan hiomavälineisiin.
- Pohjatöitä tehdessä etene järjestelmällisesti älkääkä rynnikö ympäri huonetta etsien satunnaisia paklattavia koloja sieltä täältä kuin remonttivarsat kesälaitumella.
- Rautakauppoja kiertäessä saa helposti menemään lähes koko päivän ilman varsinaisen remontin minkäänlaatuista etenemistä. Onneksi Sammonkadun RTV on ihan naapurissa niin pikkupuutteet voi käydä paikkaamassa ilman suurempia logistisia operaatioita.
Seuraavan kerran työmaa kutsuu parin päivän päästä, mutta siihen asti palataan vanhaan kaupunkiin ja vanhaan elämään. Mutta ei silti olla enää samoja vanhoja tyyppejä vaan jotain on nyt peruuttamattomasti muuttunut.