Käyn tämänhetkisen työni takia aina välillä Pietarissa. En voi väittää itseäni suureksi Venäjän-tietäjäksi, mutta pääsen useimmiten näillä matkoilla kurkistamaan sellaiseen maahan ja todellisuuteen, josta ei suomalaislehtien verkkosivuilla nykyään juuri huudella. Tämä todellisuus on todella tavallinen, mutta kiehtova ja ystävällinen - ja sen tunnelmat melko kaukana iltapäivälehtien huudattamasta sodanjanoisesta keisarikunnasta.
Viime aikoina moni on kyseenalaistanut haluni matkustaa naapurimaahan, vaikka kyseessä onkin minulle nimenomaan työmatkakohde. Eihän hullukaan mene sinne nyt! Kuka nyt haluaisi ehdoin tahdoin matkustaa noin epäilyttävästi toimivaan valtioon, joka sortaa muita ja käyttäytyy vielä röyhkeästi!
Otetaan vaikka tapaus viime viikolta: nettijournalismin tehtävänä on toki saada sivustolle mahdollisimman paljon klikkejä, joten tämänkaltaiset uutisotsikot eivät sinällään tule yllätyksenä. Sivustakatsojana on aina yhtä jännä huomata, miten humalaisen porukan huutelemat iralliset lauseet yhdistyvät Facebookin aikajanalla salamannopeaksi Naton jumaloinniksi ja idänvastaiseksi kiukkuvihapuheeksi.
En ota kantaa Venäjän poliittiseen tilanteeseen, se on aivan liian monisyinen vyyhti pohdittavaksi blogissa, joka käsittelee lähinnä kasvihuoneista haaveilua ja eksoottisten huonekasvien istutusta (enkä edelleenkään ole mikään varsinainen ulkopolitiikan ekspertti). Vaikka Venäjän nykytilanteessa on varmasti paljon parantamisen varaa, minusta on aina yhtä kummallista, kuinka tämä sama politiikantajunsa iltapäivälehtien verkkosivuilta kalasteleva porukka matkustaa aivan sumeilematta ja sen kummemmin miettimättä kaikkialle muualle maailmaan: Intiaan, Thaimaahan ja vaikkapa Yhdysvaltoihin. Ihan sama mitä näiden maiden poliittisessa ympäristössä tapahtuu, kunhan paikan päällä on eksotiikkaa ja kivat ostosmahdollisuudet.
Mutta politiikka sikseen, ja takaisin aiheeseen. Pietarin-matkani ovat useimmiten todella antoisia. Antoisia siksi, että joka kerta törmään sellaisiin asioihin, joihin en todellakaan kuvittelisi törmääväni tuossa kaupungissa. Kuten kahvilaan, joka on todella viihtyisä, hauskasti sisustettu ja jonka ruoka on taivaallista - ja josta saa aamiaista myöhäisiltaan saakka. Ja jonka seinille on tehty asetelmia yrteistä, joita käytetään saman ravintolan keittiössä.
Juuri nyt yritän kuumeisesti keksiä, miten saman voisi toteuttaa kauniisti ja sisustukseen sopivasti kotona.