Ennen kuin muutin tänne, en tiennyt pitäväni pinkin ja keltaisen yhdistelmästä. Oikeastaan en kauheasti tykännyt kummastakaan väristä. Mutta ne ovat vain niin vastustamattoman iloinen pari! Miten ne nähdessään voisi muuta kuin hymyillä?
Täällä alkaa olla aika valmista. Matto vain puuttuu, ja senkin olen jo tilannut.
Ketuissa on jotain, josta tykkään hirveästi. Harkitsin yhdessä vaiheessa jopa kettu-tatuointia. Epäilen kuitenkin, että saattaisin katua sitä mummona. Ehkä.
Olin yhtenä päivänä vähän hermostunut koko asuntoon. Mikään ei näyttänyt silmissäni oikein hyvältä. Kaikkea oli joko liikaa tai liian vähän. Sitten siivosin, siirtelin tavaroita, järjestelin ne uusiksi. Ja nyt tuntuu kuin kevät olisi tullut käymään täällä sisällä: on valoa ja väriä. Hyvä energia.
Ehkä aika moni asia on kiinni vain pienestä hienosäädöstä, mitä luulette?
Koska on kevät, kauris menetti valonsa. Se katselee nyt seinältä ylhäisessä yksinäisyydessään. Kodin henki.
Ostin naamion joskus Roomasta. Kahdeksan vuotta sitten suunnilleen. Edellisessä kodissani se ei koskaan saanut olla esillä, mutta tänne se tuntuu kuuluvan. Kuten minäkin.
Siirsin olohuoneen valosarjan yölampuksi ja makuuhuoneen valot olohuoneeseen. Ostin uudet lakanat, käänsin peiton sängylle poikittain ja petasin pajan suojaksi pellavaisen helmalakanan. Sängystä tuli kuin uusi.
Koira on kuvausrekvisiittaa. Tämä EI ole sallittua. (Näin se opetetaan pahoille tavoille: kutsu sängylle, napsi kuvia ja palkkaa juustolla. Odota sen jälkeen koiran ymmärtävän, että sänky on kielletty paikka. Arvaatkaa toimiiko?)
Pajunkissat ikkunalla, maaliskuun auringon kalpeat säteet verhojen takana, odotus uudesta. Valon vuodenaika.
Puss!