Pyöritettyämme kevään aikana useampanakin sunnuntaipäivänä lähemmäs kymmenen asuntonäytön kiertueita, muodostui hommaan jo jonkinlainen vahva rutinoituminen. Samat välittäjät ja parhaimmillaan samat katsojatkin kiersivät asunnoissa suorittaen yleisesti sovittuja koreografioita hyvässä järjestyksessä. Loppua kohden koko asunnonvälitysekosysteemin toimintaa alkoi katselemaan tottumattoman hämmästyksen sijasta vanhan ketun arvioivalla katseella.
Vakaan uskomukseni mukaan on olemassa vain tietty määrä erilaisia ihmistyyppejä ja kukin yksilö on vain jonkin geneerisen ihmistyypin ilmentymä. Näinollenpa voi jo pienellä otannalla löytää tiettyjä toistuvia kuvioita niin asunnonvälittäjien kuin asunnonostajienkin joukosta. Gaussin jakauman mukaisesti 95% populaatiosta uppoaa yleisesti hyväksytyn ja ketään mihinkään suuntaan ärsyttämättömän keskiarvon alueelle. Mutta ketä sellaiset jaksaa kiinnostaa, joten käsitelläänpä niiden sijaan lyhyesti erilaatuisilla merkittävillä onnistumisilla/epäonnistumisilla/erityispiirteillä mieleenjääneitä tapauksia.
Asunnonvälittäjät:
- Ex-lätkäjätkä: Takana todennäköisesti ura Ilveksen farmijoukkueessa, alla kauppaopiston papereilla ja suhteilla saatu välittäjän vakanssi ja edessä ensimmäinen ohitusleikkaus. Tukka ja purukuminkulutus kuin Pentti Matikaisella parhaina päivinä. Pelivuosien jälkeen kertyneen elintason vuoksi vanhemmissa taloissa hissiin mahtuu joko välittäjä tai ostajapariskunta ja lopputuloksena ostajat saavat ylös kävellessään tilaisuuden tarkastaa portaikon kunnon.
- Dropout-ekonomi: Paperit maakuntayliopiston kauppatieteellisestä tiedekunnasta ei riittäneet laskukaudella takaamaan työpaikkaa yrityksen talousosastolla. Mutta kiinteistönvälittäjille on aina käyttöä. Samassa paketissa yhdistyy huikea laskentatoimen osaaminen ja täysi ymmärtämättömyys sekä välinpitämättömyys rakennustekniikasta. Laskee vastikkeen korotusten vaikutukset päässään, mutta ei osaa avata parvekkeen ovea.
- Sählääjä: Kun päivittäisten asuntonäyttöjen määrä ylittää toimivien aivosolujen määrän niin asioita väkisinkin unohtuu. Paperit on aina mukana, mutta koskaan ne ei ole oikeat paperit. Avaimetkin on, mutta ei mukana ja ne unohtuneetkin taisi lopulta olla väärään asuntoon. Vaarallisin välittäjätyyppi koska tältä tekee mieli ostaa ihan silkasta säälistä ja pelosta sen toimeentulon sekä hengissä selviämisen suhteen.
- Yksityinen myyjä: Herttainen täti-ihminen tai vielä herttaisempi nuoripari myy omaa kotiaan. Kuljet täysin kalustetussa asunnossa ja räpsit luvan kanssa kuvia toisen makuuhuoneesta (jotka poistat välittömästi koska se vaan tuntuu liian oudolta). Et osta asuntoa koska et kehtaa viedä lapsilta kotia, mutta jostain ihmeen syystä jäätte silti pitämään yhteyttä täysin muista asioista.
Asunnonostajat:
- Naapurin mummo: Asuu vastapäisessä asunnossa ja tuli paikalle kun näki ovisilmästä jotain tapahtuvan. Kiertää asunnon kaikkein tarkimmin ja horisee välittäjälle puoli tuntia joutavanpäiväisyyksiä. Herttainen kuin mikä, mutta valtavan rasittava. Aikasi kuunneltuasi tajuat miksi hyväkuntoinen asunto lopulta on myynnissä hieman markkinahintaa halvemmalla ja poistut paikalta vähin äänin.
- Satunnainen mummo: Muuten sama kuin naapurin mummo, mutta ei edes asu samassa talossa. Sattunut paikalle huomattuaan kyltin kadulla tai ilmoituksen ilmoituksen. Harrastaa toisten kyttäämistä ja kokee asuntonäytöt tilaisuudeksi kerätä tietoa. Ei ollenkaan niin herttainen kuin naapurin mummo vaan suhtautuu kaikkiin lähtökohtaisesti agressiivisesti.
- Hippipariskunta: Muinaisugrilaisten kielten tutkimuksen kurssilla tavanneet kolmekymppiset ovat viimein saaneet tutkintonsa pakettiin ja etsivät ensimmäistä asuntoa. Asunnonvälitysekosysteemin raadonsyöjiä, jotka rakastuvat "rustiikkisiin" (=purkukuntoisiin) asuntoihin. Sääliksi käy, mutta luonnon kiertokulkuun ei sovi puuttua.
- Valittajamies: Vaimonsa paikalle raahaama krapulainen mörrimöykky. Kommunikoi yhdyssanoilla: "onkspakko", "hirveeremppa", "mälähenjoedeltä". Rappukäytäviin pitäisi lisätä miesparkit niin kaikkien elämä helpottuisi.
Lähtekää itse näytöille kiertämään joku sunnuntai ja ottakaa lista mukaan. Kun on kolme jommastakummasta listasta bongattu niin huutakaa kovaan ääneen "bingo". Pääsette varmasti sillä jonkun muun omituisten tapausten listalle.
Lopuksi vielä muutama viisaus ja epämääräinen anekdootti liittyen asuntonäytöillä toimimiseen. Nimittäin yleiset asuntonäytöt ovat psykologista sodankäyntiä. Mitä vähemmän kiinnostusta haluamaasi asuntoa kohtaan myyjä/välittäjä havaitsee, sitä paremmat ovat mahdollisuutesi hintaneuvotteluissa. Näinollen tarkoituksenasi onkin: a) pitää yleinen näyttötilaisuus mahdollisimman vähälukuisena ja b) häivyttää mahdolliset paikallesaapuneet mahdollisimman pikaisesti.
Voimme tässä vaiheessa tunnustaa avoimesti sortuneemme lievää törkeämpään vilppiin toiveasuntomme kohdalla. Olen jo aiemmin huomannut vaimollani olevan pelottava ominaisuus reagoida stressaaviin tilanteisiin täysin silmittömällä kieroilulla, mitä pidän pelkästään hienona ja kunnioitettavana kykynä, mutta silti yllätyin itsekin kuullessani unelma-asunnon olohuoneen nurkasta muille katselijoille suunnatun pöyristyneen valituksen huonosti tehdyistä tapetoinneista sekä niiden vaihtamisen vaikeudesta ja kustannuksista. Tämän jälkeen tosin koin itsekin tarvetta kantaa korteni kyseiseen petoksen kekoon ja lyöttäydyttyäni potentiaalisen vakavaraisen näköisen ostajan seuraan kylpyhuoneen katselmukseen repäisin peilikaapista aiemmin irtonaiseksi tietämäni kahvan irti järkyttyneen parahduksen saattelemana päättäen samalla kyseisen kilpaostajan kiinnostuksen hyvinkin välittömästi. Emme ole ylpeitä itsestämme, mutta hirvittävän tyytyväisiä olemme.
Henkisen ostopäätöksen synnyttyä rikoin jään välittäjän kanssa tiedustelemalla voisivatko nämä muut ihmiset poistua meidän kodistamme.