Lupasin Ei beigeä -blogin Tanjalle (ja ennen kaikkea heidän tuoreelle tulokkaalleen) meidän Stokke Stepsin uudenmallisen, (ja oranssin!) vauvanvaltaistuimen. "Hei mä aattelin, että kuka tykkää oranssista ja SINÄ tulit mieleen - juu juu, mä kuule voin lähettää sinne Lappiin - ei tietenkään tarvi maksaa mitään, kun mekin se blogin kautta saatiin - se on niii-iiiin huippu, ihan paras kapine, sä niiiii-iiiiin tykkäät siitä" ja niin edelleen.
No niin. Kuviohan on tuttu (ihan vastaava case mm. täällä). Eli seuraavaksi se pitäisi sitten löytää.
Sitteriä on tietysti vaikea vaikeahko hukata. Mutta se sellainen siihen kuuluva vauvanpehmustetuki. Missä se on? Graaaaaah!
No ei auta muuta kuin alkaa etsiä.
Ei löytynyt ensimmäisestä mahdollisesta paikasta, kirjaston kaapista:
Eikä toisestakaan kaapista:
Ei löytynyt sohvan takaa:
Ei eteisen peilikaapista:
Ei talonvahdin siivoamasta keittiön kaapista:
Eikä edes lelulaatikon pohjalta:
"Voisko ne olla sullottu johonkin kassiin, jossa ois muitakin käyttämättömäksi jääneitä lastentavarota?", Joel ehdotti.
"Se oot kuule sä, joka sellaista kasseihinpiiloonsullomista harrastaa. Mä en sullo kasseihin. Että jos sä sille tielle haluat lähteä, niin ihan vapaasti saat kuule tutkailla omaa toimintaasi", minä puhisin.
Huokaus. No sitten yläkertaan.
Ei löytynyt lakanapyykkipinon alta:
Eikä makkarin toisesta rojutavaransäilytyskulmasta:
(huomaa järjestelmällisesti säilytetty alkuperäislaatikko; ei löytynyt sieltäkään)
Ei vaatehuoneesta mistään, eikä edes puolipuhtaiden pyykkien pinon alta:
Eivät muuten ole enää puolipuhtaita nyt, kun ne tuohon lattialle leväytin.
Sen sijaan löytyi:
Thaimaasta Seelalle ostetuista (jo todennäköisesti pieneksi jääneistä) töppösistä se hukassa ollut pari:
Silvalle vauvalahjaksi saatujen töppösten se hukassa ollut kappale - nyt Seelalle pieneksi jääneenä, toki:
Stokken toisen vauvankaukalon leikkikaari - se, jota epätoivoetsin Lilou´s Crushin Hertalle joskus viime kesänä:
Nonariinalle eteenpäinmyymäni rintapumpun alkuperäislaatikko ja pari varaventtiiliä - ja hei tossa lapussa näkyy se alkuperäinen hintakin, jota silloin pähkäiltiin:
Sekä bonarina asia, jota ei olla (vielä) etsitty: keinuhevosen vauvankaari. Jee, Seela pääsee keinumaan:
Huomaa, kuinka järjestelmällisiä me oikeasti ollaan: ruuvitkin kiinnitetty teipillä mukaan.
"Mä alan nyt tässä taipumaan sille kannalle, että tän täytyy olla sun syy!", mä vitsailin reilun tunnin aktiivisen etsimisen mylläämisen jälkeen.
"Mä oon pahoillani - mä oon tällainen sulloja. Mä en yhtään tiedä, mihin mä olisin voinut sen laittaa", Joel alkoi jo uupua.
"Hei oikeasti - mä oon ainakin yhtä paha", mä lohdutin - tuo vitsipuhina on siis juuri sitä: vitsiä.
"Näin me kato ansaitaan toisemme", Joel hempeili tavararöykkiön keskeltä.
"Ja onneksi kukaan muu ei joudu meitä sietämään", minä jatkoin.
"Paitsi meidän lapset."
"Niin ja ne, joille me luvataan antaa kamaa, mutta ei löydetäkään sitä."
Hups. Sori.