Tämä ei liity varsinaisesti pienen pojan elämään, mutta minullahan onkin tapana poikkeilla aiheesta.
Eilen oli siis Mikkon ja minun kihlausvuosipäivä, joka oli ainakin minun kannaltani ihana päivä. Meillä oli puhelimet ja tietokone kiinni, ettei sosiaalinen media ja muut nykyajan hullutukset veisi meitä mennessään, vaan saisimme vietettyä aikaa perheen kesken. Varmasti itse kukin on joskus harmitellut, kun tietokone vie aikaa parisuhteelta...
Päivän vietimme pussaillen tavallista enemmän, mutta ihan vaan kotona pyörien. Kivaa oli silti, kun minun ei tarvinnut tehdä mitään. En stressannut eilen edes tursuamaan alkamassa olevasta pyykkikorista (meillä tulee niin monen väristä pyykkiä).
Käymme lähes päivittäin yhdessä lenkillä, mutta eilen siinäkin oli jotain hienoa, sillä lenkkeilimme illan hämärässä. Papu oli saanut iltapalansa, kylvetetty ja pyjamassaan (ja tuulipuvun paksuisessa haalarissa). Hän nukahti lenkin aikana ja hänet siirrettiin pinnasänkyynsä nukkumaan kotona.
Papun käytyä nukkumaan meillä oli (niinkuin yleensäkkin) yhteistä aikaa ja Mikko oli mitä ihanin. Hän antoi minulle selkähierontaa kynttilänvalossa, sekä teki kynttiläillallista. Mikko harrastaa metsästystä, joten sain hänen itse ampumaansa kyyhkystä. Oli tosi ihanaa! Olen ennen vähän nipottanut ettei tarvitsisi olla niin paljoa metsällä, mutta eilen aloin oikeastaan pitämään Mikkon harrastuksesta. Eli tosi hyvää oli!
Kyyhkynrintaa mediumina, sekä riisiä mustapippurikermakastikkeella.
Ruuan jälkeen jouduimmekin jo menemään nukkumaan, että jaksoi herätä tänäaamuna.