Hiljaista on ollut. Ja hiljaiseksi on myös vetänyt.
Kärsin tällä hetkellä joko lievästä influenssasta, siitepölyallergiasta tai katupölyn aiheuttamista oireista. Kurkkua pistelee, aristaa ja kutittaa. Välillä yskittää. Ääni uhkaa lähteä kokonaan. Lihaksia särkee aina aamuisin ja iltaisin. On ollut pientä lämpöä. En ole täysin kipeenä ja vuoteen vankina, mutta energiaa ei toisaalta riitä kaikkeen, mitä pitäisi ja haluaisi tehdä.
Voi uupumus sentään.
En jaksa uskoa, että tämä olisi sittenkään enää influenssaa. Pakko olla jonkin sortin allergiaoireilua. Leppä ja pähkinäpensas kuulemma kukkivat meidän alueella. Toisaalta myös ilmassa leijuu jatkuvasti silmin nähden epämääräistä hiekkapölyä. Tiedä sitten, mikä näistä on syyllinen olotilaani - yksistään tai yhdessä. Minulla ei ole todettu mitään siitepölyallergiaa. Tosin en ole koskaan jaksanut vaivautua testeihin, jotka voisivat antaa selvän vastauksen eikä tarvitsisi arvuutella, olenko herkistynyt allergeeneille vai en.
Muistan edellisvuosilta kärsineeni keväisin samanlaisista oireista kuin nyt. Aina samoihin aikoihin, kun ilmassa on ollut lepän siitepölyä tai talven jäljiltä jääneen hiekoitushiekan pölyä. Heti kun hiekat on saatu poistettua ja lepät ovat lopettaneet kukintansa, oireet ovat kaikonneet, ja elinvoima on palautunut jälleen normaaliksi.
Uskallan olettaa, että näin käy tänäkin vuonna. Mutta vielä on ilmeisesti kärvisteltävä muutama viikko.
* * *
Maaliskuu alkoi jo vajaa kolmisen viikkoa sitten, eli tämä seuraava tulee hieman myöhässä. Kuukausittain esittelemäni kalenterin sivu näyttää nyt tällaiselta:
Siinäpä muuten neuvo, jota pitäisi aina noudattaa, mutta joka saattaa välillä unohtua helposti. Ei auta, vaikka kuinka harjoittelisi ja yrtittäisi pitää tuon neuvon mielessä. Jossain vaiheessa kuitenkin ote lipsuu. Itselleni on käynyt näin. Monesti.
Mokailu ja kärkkäät sanat on aina korjattavissa - pahoittelulla ja anteeksipyynnöllä. Tämä riippu toki tilanteesta ja mitä on tullut äkkipäissään lauottua. Joka kerta, kun on sanonut pahasti tai ohi suun, sitä lupaa parantaa tapansa vastaisuudessa. Se ei ole kuitenkaan niin helppoa. Olen huomannut sen. Lukuisia kertoja.
Tosin en jaksa nyt muistaa, koska olisin viimeksi ollut liian impulsiivinen puheissani. Parannusta on siis tapahtunut - ehkä.
:)