Minulla on vähän paha tapa inspiroitua hieman liiaksi ulkomaisista sisustuslehdistä ja englantilaisista puutarhoista. Tai esimerkiksi Loviisan Wanhat talot -tapahtumasta, joka järjestettiin viimeksi joulukuussa.
Juuri nyt haaveilen nimittäin tällaisesta näkymästä:
Kyseessä on Loviisassa sijaitseva Kuninkaanlammen talo, jossa on pieni, mutta todella sympaattinen veranta, jossa kasvit näyttivät viihtyvän. Pensaista roikkui sitruunoita ja kiinanruusu oli täydessä kukassa. Oma kiinanruusuni näyttää tällä hetkellä siltä, että se vetelee viimeisiään. Edellisen murhasin jo pari vuotta sitten vahingossa.
Huonekasvien kukoistuksen estävä suurin ongelma meillä on se, että täällä on liian lämmintä talvisin, jotta suosikkikasvini viihtyisivät. Jukkapalmulle ja orkidealle näyttää kyllä kelpaavan mikä tahansa ilmasto, mutta ruusut ja begonia näyttävät tuskaisilta tähän aikaan vuodesta. Haaveilen edesmenneen mummoni rintamamiestalon valoisasta eteisestä, jossa oli talvisin niin kylmä, että siellä ei viihtynyt kuin takki päällä. Nyt ymmärrän, miksi mummo ei laittanut lämmitystä päälle ja miksi mummon verenpisarat näyttivät vuosi vuodelta komeammilta.
Meillä näyttää nyt tältä. Hyvä alku, mutta eteisessä hyrräävät patterit, eikä ovia, joilla eristää lämmin ilma pois, enää ole. Kesän on joko tultava pian, tai alan rakentaa taloon uutta lasikuistia.