Mua on yllättänyt ihmisten kysymykset mun asunnosta ja arjesta, ne on mulle niin tavallisia että tuntuu vaikealta kertoa niistä mitään. Paitsi sen, että asunto on enemmän asunto kuin koti. Jonkun toisen muistoilla täytetty.
Asun siis nelikerroksisen omakotitalon alakerrassa omassa kaksiossa, joka on paljon isompi kun asuntoni Suomessa. (Sääliksi käy muuten äippyä ja iskää, putkiremontin lisäksi Käpylässä tehdään yllärinä myös sähköt uudestaan, joten raivaamista riittää, sillä lähtiessäni valmistelin kämpän vain putkiremonttia ja siellä hetken asunutta kaveriani varten. Mutta samalla ei voi kun onnitella itseään, ettei tarvitse kauheasti stressata aiheesta.) Naapurusto on hämmentävä sekamelska, löytyy katukoirien lisäksi elementtikerrostaloja, rämiseviä peltikattoja, lehmiä, kukko. Satu muotoili kauniisti kuvat nähtyään “vähän slummimaista, mutta ei kuitenkaan kauheesti Kontulaa pahempi”. Paikallisten mukaan kyseessä on kuitekin hyvä asuinalue.
Itse asunnosta kertoo ehkä kuvat enemmän kuin sanat.
Kaasuhella aiheutti ensin pientä jännitystä, mutta nyt kun siihen on tottunut en haluaisi enää ikinä kokata muulla! Astiakaappi on täällä vieras käsite, joten hassut muoviset astiat majailee pöydällä. Niistä syöminen tuntuu lapsekkaalta ja leireilyltä, mutta se on vain hilpeää.
Asunnon suihkusta olin nähnyt etukäteen kuvan, jossa suihkun ympärillä oli sähkölanka lämmittämässä vettä, seinässä näkyi jälki ainakin yhdestä oikosulusta ja olinkin päättänyt käydä vain kylmissä suihkuissa.. Mutta vuoden aikana kylppäriin on tehty remontti ja uudesta suihkusta tulee lämmintä vettä turvallisesti!
Sisustustyyli täällä eroaa kovasti suomalaisesta väreineen, materiaaleineen ja tarkotuksineen. Olohuone on oikeasti oleskelua varten, eikä huonekalut osoita televisiota kohden niin kuin Suomessa tuntuu aina olevan, sen sijaan telkkari löytyy makkarista. Olen avannut sitä sen verran, että totesin sen toimivaksi (Sarahin pyynnöstä) mutta nopealla espanjalla molotetut telenovelat ei oikein iske..
En vielä ole oikein löytänyt tavaroille paikkaa, vaan joka paikassa on epämääräisiä kasoja, jotka koostuu lähinnä papereista, kirjoista ja pinneistä.
Asunto on tosiaan koristeltu ympäri Etelä-Amerikkaa tuoduilla matkamuistoilla ja olen lisännyt täällä kertyneet muistoni kirjavaan joukkoon.
Etukäteen olin varautunut käyttämään pesuloita, mutta asuntoa vastapäätä löytyykin kodinhoitohuone pesukoneineen. Pesukone ei teholtaan vastaa unelmaa, mutta vaatteista tulee pääsääntöisesti käyttökelpoisia sen jäljiltä. Pari vaikeampaa tapausta pitää toimittaa piakkoin pesulaan, jahka löydän sellaisen jostain järkevästä paikasta!
Suurin ongelma tässä asunnossa on ehdottomasti rasisti-koirat. Vihaan lähteä täältä pois ja kun olen poissa, vihaan tulla takaisin. Olenkin miettinyt, että voisin hieman tutkia asuntomarkkinoita, minkä hintaisia asuntoja La Pazissa yleensä on ja minkälaisilta alueilta. Ei niin, että mulla olisi valtava tarve muuttaa, mutta jos samaan hintaa (joka on todella halpa) saisi jonkun luukun lähempää keskustaa, se olisi enemmän kuin mahtavaa.