Stressasin näitä juhlia etukäteen aivan kauheasti. Oikeasti olisin halunnut kutsua ihan kaikki mahdolliset ihmiset ja viettää juhlia koko päivän sekä pistää pöydän koreaksi. No, koska on ollut aika paljon muutakin tässä viimeisen 2,5 kuukauden aikana, juhlat tyngistyivät lähisuvulle tarjottaviin kahvikesteihin. Loppujen lopuksi se oli ihan fine.
Siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että juhlat pitäisi järjestää meillä kotona, alkoi vieraslista radikaalisti lyhentyä. Lopulta kutsuttiin vain lähimmät perheenjäsenet ja ystävät. Paikalla oli noin parikymmentä henkeä. Äitini ja mummini auttoivat lainaamalla kahviastiastot ja koska kauempaa kutsutut ihmiset eivät pääosin päässeet paikalle, ei kovin paljon kystä kyllä tarvittu. Päästiin siis sen verran helpommalla, ettei tarvinnut metsästää vuokra-astioita.
Mietin kovasti, mitä juhlissa tarjotaan. Tällaiset tilaisuudet alkavat yleensä iltapäivällä melko aikaisin. Harvoin ehtii syödä lounasta, mutta aamiaisestakin on paljon aikaa ennen kuin tilaisuus alkaa. Itsellä tekee jo mieli siinä vaiheessa oikeaa ruokaa, kun tarjolla on voileipäkakkua ja karjalanpiirakkaa - ja kakkuja. Meillä juhlat aloitettiin kello 14, joten useimmat varmaan ehtivät syödä kunnolla ennen saapumistaan paikalle. Lisäksi kauempaa kutsutut eivät tosiaan päässeet paikalle, joten heillekään ei tarvinnut mitään "oikeaa" ruokaa järjestää. Muuten olisin kyllä laittanut jonkin ruokaisan salaatin ja patonkia tai vastaavaa.
Tarjottiin kakkua, joita tein kaksi. Resepti löytyi Arlalta. Toinen lähti seuraavana päivänä koskemattomana työpaikalle ja ekastakin jäi mulle jääkaappiin pari palaa. Lisäksi oli kinkku- ja lohipiirakat, sitruunakuivakakkua (äiti teki, kuten myös kinkkupiiraan), lihapasteijoita, earl grey -muffinsseja, joista jäi kuorrutus pois, koska se meni pilalle... :P Lisäksi olin tehnyt kirjainkeksejä ja ostin vielä Dominoja ja pakaste-macaroneja. Näiden kanssa tarjottiin kahvia ja teetä, alkumaljaksi juotiin kuohuviiniä holilla ja holittomana. Kiitos vain ystävälle, joka lainasi mulle 12 kuoharilasiaan. Sinisillä nauhoilla erottelin omat lasit kaverin laseista ja samaa kikkaa käytin myös erottelemaan mummin ja äidin astiat toisistaan.
Ohjelmaa ei juhlissa varsinaisesti ollut. Alkuun mies piti lyhyen puheen ja paljasti pojan nimen. Tässä yhteydessä myös nostimme pojalle maljan. Sen jälkeen esittelin kummit, joista kummisetäihminen ei ollut paikalla, koska flunssa. Tämä oli hyvin harmillista mutta minkäs sille mahtaa. Jaoin kuitenkin kummitodistuksen kummitäti-ihmiselle. Todistuksen sisälle olin muun muassa liimannut kuvan pojasta, kirjoittanut syntymäpäivän ja -mitat sekä lyhyen kummittelukunniatekstin. Loppuaika olikin sitten melko lailla syömistä, kahvittelua sekä vapaata seurustelua ja kuulumisten vaihtoa. Tunnelma oli välitön ja kaikilla tuntui olevan mukavaa. Ei tarvinnut paljoa päivänsankaria nähdä itse, kun niin sylistä syliin vietiin. Kovin oli reipas ja seurallinen poju mutta lopulta tilaisuus päättyi itkuun, kun tuli nälkä ja väsy.
Ennakkostressaamisesta huolimatta oli oikein mukava päivä. Siivottavaa jäi yllättävän paljon. Sunnuntaina ei jaksettu miehen kanssa tehdä juuri mitään. Ekan kerran moneen vuoteen söin kebab-illallisen. Huh, oli hyvää mutta ei taas tartte ainakaan kolmeen vuoteen moista moskaa tunkea itseensä.