Keltainen ei ole ikinä oikein ollut värini.
Ei sisustuksessa, ei kukkasissa, ei vaatteissa, ei mielessä, ei oikeastaan missään.
Keltainen on aina tuntunut hiukan vieraalta, liian pirteältä, mutta jollain tavalla kuitenkin aina houkuttelevalta ja kiehtovalta.
Löydän itseni aina silloin tällöin kuitenkin etsiskelemästä jotain keltaista. Ihastelemassa keltaisia asioita. Useasti tämä tapahtuu keväisin. Ehkä se on se lisääntyvä valo ja aurinko, joka saa keltaiselle mielelle. Aktivoi keltaisen värin ihmisessä. Keltaisen geenin, jos sellainen olisi.
Keltaisessa on monta eri sävyä, itseäni eniten miellyttävä on raikas sitruunankeltainen ja pastellinkeltainen. Kirkkaankeltaisesta tulee hyvä ja energinen fiilis. Se myös inspiroi tekemään (ihania) asioita ja ylipäätänsä toimimaan. Itse en oikein osaa pukeutua siihen, eikä keltaisen monet sävyt minulle oikein sovikaan, mutta muissa jutuissa tykkään siitä sillee varovaisesti.
Olen aina silloin tällöin omistanut muutaman keltaisen asian, mutta jotenkin olen aina myös onnistunut hankkiutumaan niistä eroon. Tällä hetkellä kaapissani on yksi muhkea sinapinkeltainen villaneule ja vaaleankeltainen pitsi t-paita. Ja niitäkin käytän aika harvoin. Jotenkin helposti unohdan niiden olemassaolon ja ne jäävät lymyämään kaapin perukoille.
Kotona keltaista muuten ei kauheasti näy. Pienissä määrin ja pienen pienissä yksityiskohdissa keltainen on kyllä kiva sisustuksessakin.
Tämän vuotisen keltaisen innostuksen aloitti ensin aurinko ja sitten työkaveri tällä viikolla.
Mietittiin uutta näyteikkunaa töissä ja mitä värejä sinne voisi laittaa, ja kaveri ehdotti keltaista. Ensimmäinen ajatukseni oli ei, mutta sitä kesti vain murto-osasekunnin verran ja sitten heltysin. Keltainen väri ui ajatuksiini ja teki sinne pesän. Keltaista ikkunaan siis ja pääsiäiseen sekä kevääseen varaslähtö.
Samana päivänä kävin kaupassa ja ostin sieltä mitäs muutakaan kuin keltaisia narsisseja.
Ja voi, kun ne näyttävät kivoilta ja pirteiltä!
Nyt seuraa sisustusvinkki: En löytänyt niille juuri sopivan kokoista maljakkoa, joten pistin ne vanhaan kookosöljy-lasipurkkiin. Olin jo aikaisemmin pessyt ja säilönyt purkin jotain mahdollista käyttöä varten ja nyt sellaista tuli. Nappasin vain etiketin pois ja tadaa, täydellinen maljakko valmis.
Keltaisessa värissä on kyllä kumma juttu, että jotenkin se piristää mieltä. Jotain siinä värissä on. Kaikki tuntuu raikkaammalta ja kepeämmältä.
Ehkä keltainen muistuttaa auringosta, keväästä ja kesästä, lämpimämpien aikojen väreistä. Ehkä sen takia keltaisessa on jotain erityistä, koska se muistuttaa meitä paremmista ajoista. Lämpimistä ja kirkkaista päivistä. Pääsiäinen aloittaa sen innostuksen kaikella keltaisuudella ja vihreydellään ja sen jälkeen tietää, että nyt se kevät sieltä tulee ja voikukat putkahtavat tumman maan seasta. Ja kesä seuraa. Ja sitten tulee syksyn keltainen kaikissa sävyissään.
Aion nautiskella keltaisista asioista. Ihan vain sen takia, että ne saavat hyvälle mielelle. Voi olla, että ostan jonkun keltaisen vaatteen, senkin uhalla että naama kalpenee sen rinnalla entisestään. Tai jotain kivaa pientä keltaista kotiin.
Tai nautin ihan vaan niistä keltaisista asioista, jotka täällä jo ovat. Puen päälle keltaisen pitsipaidan, kaivan kaapista kirkkaankeltaiset pyyhkeet ja ripustan ne kylppäriin, tuijotan keltaisia narsisseja ikkunalaudalla päivät pitkät.
Varastan pääsiäisen ja kevään jo nyt itselleni.
Ja onhan tässä jo se pääsiäinen korkattu etuajassa suklaamunilla. Hups.
Nekin olivat muuten keltaisissa kääreissä.