Kuinka monta punaisen sävyä onkaan olemassa? Ja kuinka tarpeellisia ne kaikki kuitenkin ovat! Jos ei tätä huomaa puutarhassa, niin viimeistään kuitenkin huulipunan sävyä etsiessä, vai kuinka?
Ylimmässä kuvassa on sama laukkaneilikka kuin mikä näkyi viime viikolla, mutta eri valossa kuvattuna. Niinpä sen sävy mätsää tämän viikon kuvakollaasiin. Ovela kasvi! Keskellä on puolestaan sukulaismiehen pihasta meille siirtynyt tähtiputki, jonka väristä en ole löytänyt muualta. Sukulaismiehen vaimoke sen kasvatti alun perin siemenestä ja minä yritän vaalia pihassani, jotta kanta ei aivan katoaisi Maan päältä. Yllä oikealla on puolestaan herkkä kylmänkukka, jonka kasvua odotan kuin lumien sulamista konsanaan. Kohta nähdään, muruseni!
Tämän alemman rivin aloittaa kaverin pihan muutostöiden alta pelastettu jaloangervo, jonka juurakoita toin kotiin puolen peräkärryllisen verran. Kaveri tarjosi vielä mahdollisuutta kaivaa yksilöitä talteen kuuden muun metrin leveydeltä, mutta pitäydyin hamstraamassani paljoudessa. Kyllä kannatti (siis hamstrata ja toisaalta rajoittaa hamstrauksen määrää). Siirsin viime kesänä jaloangervon pariksi oikean laidan värililjoja, sillä ne täydentävät toisiaan erinomaisesti: toinen matala ja röyhelöinen, toinen korkea ja runsas. Kukinta on samanaikainen, mikä tietysti lisää yhteensopivuutta. Keskikuvassa on puolestaan hehkuva pioni, jota epäilen kiinanpioni Carl Rosenfeldiksi - varma en voi olla, sillä nimilappu on rohkeasti hautautuneena ulkona asustavan lumen alla. Tarkistetaan sitten myöhemmin, kunhan päästään keväässä sulan maan aikaan saakka!