Olimme rautakaupassa ostamassa autotalliin Sovella-säilytysjärjestelmää, samaa jota meillä on jo vaatehuoneessa (Sovella on muuten suomalainen ja Elfa ruotsalainen, mikä kannattaa muistaa, jos valintaa näiden välillä tekee). Ja eikös siinä kassojen vieressä ollut tarjolla toinen toistaan ihanampia siemeniä. Tuli sitten nappaistua kolme pussia edellisten jatkoksi. Kotona huvitti, kun katselin noita pusseja ja kaikki kukat ovat ihan samanlaisia, tosi runsaasti kerrottuja, sävyiltään valkoisesta pinkin kautta violettiin. Yksi on kaksivuotinen harjaneilikka, toinen tarhapetunia ja kolmas pioniunikko. En yhtään tiedä, missä ihmeessä nämä kaikki taimet tulevat kasvamaan, mutta eiköhän hätä keinot keksi. Pioniunikon kylvän suoraan maahan, ehkä myös harjaneilikan, mutta petunia on tietysti esikasvatettava sisällä. Pioniunikkoa ja harjaneilikkaa minulla on ennestäänkin, mutta pioniunikko on muuttunut yksinkertaiseksi ja väritkin vähentyneet ja harjaneilikka jäi viime kesänä muiden kasvien jalkoihin, joten taisi 2-vuotisena kuolla meiltä sukupuuttoon.
Pelargonien pistokkaista hätäisimmät ovat ehtineet jo kasvattaa juuret. Olen aina kuvitellut, että parhaiten juurtuvat ihan ruohomaiset uudet versot, mutta näköjään se ei pidä paikkaansa, vaan ensimmäiset juuret ovat vähän puutuneissa varsissa. Yleensä en ole näin isoja pistokkaita ottanut, mutta tänä vuonna leikkasin taimia ronskimmin.
