Ennen äidiksi tuloa mietin usein, miksi lapsiperheiden kodeissa on usein niin minimalistista ja ankeata keittiössä. Ruuantähteitä löytyy lattioilta ja huonekaluista. Joka paikka on vähän tahmainen. Eikö kukaan siivoa? Mielessä kävi, ettei meillä sitten ainakaan näin.. Eipä! Ja miten kukaan sietää leluja ympäri kämppää?
Nyt on hieman toinen äänikellossa ja symppaan kaikkia pikkulasten vanhempia sen kaaoksen keskellä. Meillä on pieni asunto, jossa vähäinenkin lelumäärä tuntuu kaaokselta (varsinkin kun kaikkea muuta tavaraa on aivan liikaa) ja pöytä, jossa pitäisi syödä toimii arkistona kasalle epämääräistä tavaraa. Mahtuu siinä sentään pienellä raivauksella syömään muksun kanssa.
Muksu on kiinnostunut ruuasta. Kädet on niin ihanaa läntätä keskelle lautasta ja puristella lämmintä sosetta sormien välissä, levittää se pitkin pöytää ja sitten hieroa sitä naamaan. Lautasen reunaakin on kiva kokeilla, jos sen saisi vaikka heitettyä lattialle niin kuin vesipullon. Ehkä vahingossa sormi jos toinenkin saattaa eksyä suuhun kerran pari, mutta harvemmin. Lusikan saa kaiken tämän muun touhun välissä aina välillä huijattua suuhun ja pieni suu maiskuttaa ruokaa tyytyväisenä muiden puuhiensa ohessa. Plussaa on kun suurin osa ruuasta löytyy ruokalapun kaukalosta eikä lattialta, nenä ei ole täynnä sosetta eikä vaatteet läpimärät nokkamukin vedestä.
Kuva puhukoon puolestaan!!!
Ja mitä sotkuun tulee, saa pöydän pyyhittyä rätillä, muksun pestyä lavuaarissa ja vaatteet hoituu pesukoneessa. Lelutkin voi jalalla tyynesti siirtää hieman sivummalle ja taas on siistiä :D
Näin sitä ajatukset muuttuu :)
Viikonloppuja!
-Saara